FI | EN |
A A A
Tulosta artikkeli
Artikkelisarjat: Joseph Haydn
Joseph Haydn (1732–1809)
Murtomäki, Veijo

Elämänvaiheet

Joseph syntyi ala-Itävallassa, Rohraussa, lähellä Unkarin rajaa. Hän tuli 8-vuotiaana kuoropojaksi Wienin P. Tapanin kirkkoon kapellimestari Georg Reutterin löytönä. Siellä hän opiskeli latinaa, laulua, viulua ja klaveeria, kunnes äänenmurroksen (vasta 17-vuotiaana 1749) jälkeen hän elätti itseään opettamalla, opiskelemalla (C. Ph. Em. Bachin sonaatteja), soittamalla katuserenadeja jne. Ensimmäinen sävellys oli Missa brevis F (1749)

Haydn opiskeli etupäässä itse (Matthesonin, Fuxin, C. Ph. E. Bachin oppikirjojen avulla), mutta hän sai lisäksi tunteja vanhalta Nicola Porporalta (n. 1750-) “laulussa, sävellyksessä ja italian kielessä”. Haydn “löysi” jousikvarteton 1755–57. Hän pääsi kenties jo 1757 kreivi Morzinin palvelukseen orkesterinjohtajaksi: ensimmäiset sinfoniat valmistuvat tuolloin (ehkä peräti toistakymmentä). Haydn meni naimisiin marraskuussa 1760, jolloin oli Morzinin “musiikinjohtaja”. Ilmeisesti 1759–61 Haydn toimi kreivi Haugwitzin hovikapellin urkurina Josephstadtissa.

Hän pääsi 1760 ruhtinas Paul Anton Estarházyn kapellimestariksi, arvoltaan “talousupseeriksi”, jonka piti työsopimuksen mukaan välttää “liiallista tuttavallisuutta” muusikoiden kanssa. Haydn sai vasta 1779 edullisemman työsopimuksen, jonka mukaan hän saattoi myydä sävellyksiään muillekin kuin työnantajalleen. Esterházyjen palveluksessa Haydn olikin virallisesti loppuelämänsä, vaikka palvelusvelvollisuus oli nimellinen 1790 jälkeen.

Nikolaus Esterházyn (1762–90) aikana oltiin aluksi Eisenstadtissa, suurin osa ajasta (1766/7–) vietettiin Esterházyn maaseutulinnassa ja talvisin Eisenstadtissa (1779–), pari kolme kuukautta mahdollisesti myös Wienissä. Esterházy pyrki olemaan Versailles’n vastine: siihen kuului kaksi teatteria (toinen oopperalle) ja kaksi musiikkihuonetta.

Haydnin tuli säveltää kaikki musiikki, mitä ruhtinas halusi, johtaa esitykset, huolehtia muusikoista, soittimista jne. Orkesterissa oli aluksi noin 10–15 erinomaista muusikkoa, myöhemmin heitä oli 20–25 ja laulajia parhaimmillaan tusinan verran. Joka viikko oli kaksi oopperaesitystä, kaksi pitkää konserttia, tarvittaessa erityisesityksiä vieraille tai juhlapäivän johdosta, miltei päivittäin kamarimusisointia ruhtinaan kanssa. Haydn joutui työskentelemään ankarasti, mutta toisaalta hänellä oli erinomainen tilaisuus kokeilla mitä erilaisimpien muotojen ja soitinkokoonpanojen toimivuutta.

Haydnin maine levisi 1770- ja 1780-luvuilla ympäri Eurooppaa, ja hän sai ottaa vähitellen vastaan sävellystilauksia muualtakin (1779–): 1785–86 hän sävelsi kuusi “Pariisin sinfoniaa” (nrot 82–87) ja 1786 kuusi kvartettoa op. 50 Preussin kuninkaalle. Haydn asui 1790 lähtien Wienissä, josta hän teki kaksi (myös rahallisesti) menestyksekästä konserttimatkaa Lontooseen kapellimestari-viulisti-impressaari J. P. Salomonin kutsumana (tammikuu 1791–heinäkuu 1792; helmikuu 1794–elokuu 1795); tällöin valmistuivat 12 “Lontoon sinfoniaa” (nrot 93–104).

Haydn kirjoitti vielä Nikolaus II:n vaimon nimipäiviksi kuusi messua (1796–1802) sekä oratoriot Luominen (1798) ja Vuodenajat (1801). Lisäksi kvartetot op. 76 ja 77 valmistuivat (1797, 1799) ja viimeinen, keskeneräiseksi jäänyt kvartetto op. 103 (1803).

Sävellystuotanto

Sävellysten määrästä ei ole täsmällistä tietoa, sillä aitousongelmia on ilmaantunut. Teosten luettelointi on vielä kesken, vaikka Hobokenin Haydn-Verzeichnis (1957, 1971, 1977) onkin tärkeä aikansaannos.

Varmuudella Haydnilta on olemassa 107 sinfoniaa, 68 jousikvartettoa, 40 pianotrioa, 54 pianosonaattia (8 hävinnyttä mukaan lukien 62), 126 barytonitrioa, 11 konserttoa (lisäksi hävinneitä), divertimentoja, serenadeja ym. kamarimusiikkia, 14 messua, noin 20 oopperaa, viisi oratoriota sekä laulukokoelmia ja -sovituksia. Sävellystuotanto jakaantuu noin 50 vuoden ajalle: alussa musiikki on myöhäisbarokista ja galantista varhaisklassismista lähtevää kokeilua, lopussa kypsää klassismia, jopa romantiikan enteilyä. Haydn kypsyi säveltäjänä vasta vähitellen ja paransi osaamistaan loppuun saakka (vrt. Telemann, C. Ph. Em. Bach).

Haydnin musiikkityylin lähteitä ovat:
- italialaiset vaikutteet (Sammartini soitinmusiikissa, Porpora vokaalimusiikissa),
- itävaltalainen barokki ja fuuga (Fux) ja
- itävaltalainen varhaisklassismi (Monn, Wagenseil),
- ranskalainen galantti musiikki,
- C. Ph. EM. Bachin tunteellinen ja ekspressiivinen tyyli (piti tätä lähimpänä esikuvanaan),
- wieniläinen katusoittoilmapiiri sekä
- erilaiset kansanmusiikkivaikutteet (böömiläinen, unkarilainen, wieniläinen jne.).

Haydnin musiikki on populaarin yksinkertaisuuden, intelligentin huumorin, oppineen taitamisen yhdistelmä: samalla luonnollista ja syvällistä (jokaiselle jotain) – klassista sanan parhaassa merkityksessä.