FI | EN |
A A A
Tulosta artikkeli
Artikkelisarjat: Keskiajan maallinen laulumusiikki
Truveerit
Murtomäki, Veijo

Truveerien taide

Truveerirunouden synty

Trubaduurien aika oli lopulta ohi Etelä-Ranskassa, kun albigensseja eli kataareja vastaan käytiin uskonsotaa (1209—29), mutta heidän taitonsa levisi Pohjois-Ranskaan, Englantiin, Saksaan, Espanjaan ja Italiaan (Pohjois-Italia ja Sisilia).

Trubaduurien taide tuli pohjoiseen jo 1137, kun Eleanor Akvitanialainen nai Ranskan kuningas Louis VII:n. Truveerien toiminta alkoi kukoistaa n. 1160 ja kesti 1200-luvun loppuun. Tosin se jatkui vielä 1300-luvulla Jehan de Lescurelin balladeissa ja rondeauissa sekä Machaut’n monofonisissa lais- ja virelai-sävelityksissä.

Truveerit olivat alkuun aatelisia, jopa kuninkaallisia, mutta 1200-luvun mittaan heidän musiikistaan tuli kaupunkien keskiluokkaista laululyriikkaa.

Truveerikäsikirjoituksia

Noin 2 400 truveerirunoa on säilynyt, vaikkakin kokonaismäärää on vaikea arvioida täsmällisesti monien eri varianttien vuoksi. Noin 2 100 runoon löytyy melodia.

Tärkeimmät noin 25 käsikirjoituksesta ovat:

  • Le Chansonnier d’Arras (päätetty 1278; Saint-Vaas; 74 melodiaa)
  • Le Chansonnierde l’Arsenal (1200-luvun loppu; 431 melodiaa)
  • Le Manuscrit du Roi (1200-luvun loppu; 417 melodiaa)
  • Le Chansonnier Cangé (1200-luvun loppu; Bourgogne; 338 melodiaa)
  • Le Chansonnier de Noailles (1200-luvun loppu; n. 360 melodiaa)
  • Le Chansonnier La Vallière (1200-luvun loppu; Artois; n. 50 melodiaa; Adam de la Hallen mono- ja polyfoninen tuotanto)

Truveereja

Rikhard Leijonamieli

Rikhard Leijonamieli (1157—99; kuninkaana 1189—99) syntyi Oxfordissa ja kuoli Limoges’ssa. Hän oli Eleanor Akvitanialaisen ja Englannin Henrik II:n poika. Vaikka hän olikin Englannin kuningas, hän oleskeli pääosin Ranskassa Akvitaniassa, ei osannut englantia ja osallistui kolmanteen ristiretkeen, jonka jälkeen hän joutui Blondel de Neslen fiktiivisen kertomuksen lunnasvankeuteen Itävaltaan Linziin (1192—94).

Ja nuns hons prisVankeudessa syntyi AAB-muotoinen valituslaulu Ja nuns hons pris (Vanki ei koskaan voi kertoa), johon on myös melodia. Laulun kahden ensimmäisen säkeistön käännös:Ja nuns hons pris

Vanki ei koskaan voi kertoa tarinaansa
taitavasti, vaan pikemminkin suruisasti;
Mutta kiihkossaan hän voi tehdä laulun.
Minulla on paljoin ystäviä, mutta heidän lahjansa ovat vähäiset.
Heistä tulee kunniattomia, jos lunnaiden tähden,
minun täytyy olla täällä kaksi talvea vankina.
Ja nuns hons pris ne dira sa raison
A droitement, se dolantement non:
Mais par esfort puet il faire chançon.
Mout ai amis, mais povre sunt li don.
Honte i avront, se por ma reançon
Sui ça deus yvers pris.
He tietävät hyvin, mieheni ja paronini,
englantilaiset, normannit, poitoulaiset ja gasconilaiset,
että minulla ei ole ketään niin köyhää toveria,
jonka jättäisin rahan vuoksi vankilaan.
Minä en sano tätä moittiakseni,
vaan koska olen yhä vankina.
Ce sevent bien mi home e mi baron,
Ynglois, Normanz, Poitevin et Gascon
Que je n'ai nul si povre compaignon
Que je lessaisse, por avoir, en prison.
Je nou di mie por nule rentrançon,
Car encor sui pris.

Rikhardin toinen säilynyt laulu Dalfin, je’us voill deresnier (Kruununprinssi, tahdon teitä soimata) on vieläkin poliittisempi ja moittii Auvergnen kruununprinssi Robertia siitä, ettei tämä tule hänen avukseen Ranskan kuningas Filip II Augustia vastaan.

Blondel de Nesle

Blondel de Nesle (fl. 1180—1200) oli Picardista, Neslen kaupungista oleva alemman aateliston edustaja. Monet hänen tuotteistaan olivat truveerikirjallisuuden levinneimpiä teoksia ja niitä löytyy yli kymmenestä käsikirjoituksesta. AAB-muoto ja isometriset säkeistöt ovat tavallisia hänen lauluissaan. Toisaalta hän käytti 14-säkeistä säkeistöä, jonka säkeet ovat 3—11-tavuisia. Quant je plus sui (Kun en enää ole) on hänen kuuluisimpia laulujaan, malli muille lauluille. Gace Brulé, Chastelain de Couci ja Gautier de Coincy siteerasivat tai jäljittelivät häntä. Varmuudella 23 laulua on hänen tekemiään.

Chastelain / Gui IV de Couci

Chastelain (n. 1165—1203), Soissonsin läheltä Pohjois-Ranskasta kotoisin oleva linnanherra osallistui kolmanteen ristiretkeen ja oli neljännen johtaja. Kuuluisa Li nouviauz tanz (Keväinen vuodenaika, 1190) on ristiretkilaulu. Säilynyt tuotanto käsittää varmuudella 14 laulua ja useita epävarmoja teoksia.

Gace Brulé

Gace Brulé (n. 1160—1213 jälk.) oli kotoisin Champagnesta ja pidetyimpiä truveereja. Hän oleskeli Bretagnessa, kreivi Geoffreyn hovissa, sekä Marie de Francen, Brien ja Champagnen kreivittären, hovissa. Hänen lauluissaan on yleensä 5—6 säkeistöä, säkeistössä 7—8 säettä, isometrisissä säkeissä kymmenen tavua; riimikaava on tavallisesti abab jne. Häneltä tunnetaan 64 runoa, joista useimpiin löytyy melodia.

Gacen monet runot toimivat malleina myöhemmille jäljittelyille. Etenkin lauluun De bone amour et de loial amie (Somalta rakkaaltani ja luotettavalta [nais]ystävältäni) perustuu neljä muuta truveerilaulua, yksi saksalainen minnelaulu ja pari latinalaista kontrafaktia.

Gacen laulun Ire d’amors qui en mon cuer repere (Lemmentuska sydämessäni) mainitsee Dante sekä Ruusuromaani. L’Arsenal-käsikirjoituksen mukaisessa muodossa d-finalikseen perustuvan melodian kahdeksan säkeen päätössävelet ovat pareittain fronsissa f—d, f—d, pesissä g—f, g—d, eli parillinen symmetria on selkeää. Riimit abab/ccaa vahvistavat refrain-vaikutusta, samoin osin melodiakaava ABABCDEB.

Runon ensimmäisestä säkeistöstä huomaa, kuinka tekstin jäsennys ei noudata jakoa frons- ja pes-yksiköihin, sillä neljännen ja viidennen säkeen välillä ei ole selvää kesuuraa:

Lemmen tuska, joka sydäntäni piinaa,
pakottaa minut laulamaan.
Ihme on, jos saan laulun aikaan,
enhän löydä aihettakaan,
sillä halut ja suuri kaipaukseni,
joista olen niin sekaisin ja suruissani,
ovat minua taluttaneet niin,
sen voin teille sanoa,
että tuskin voin erottaa onnesta tuskaa.
Ire d'amors qui en mon cuer repere
ne mi let tant que de chanter me tiengnes.
Grantmerveille est sechanson en puis trere,
ne je ne sai dontl'a che son me viegne,
car li de sirs et la grant volentez,
dont je sui si pensis et esgarez,
m'ont si mené,
ce vos puis je bien dire,
qu'a paine sai que noistre joie d'ire.

Conon de Béthune

Conon de Béthune (n. 1160—1219/20) oleskeli Ranskan hovissa ja osallistui ilmeisesti kolmanteen ja joka tapauksessa neljänteen ristiretkeen, jolloin hän piiritti Konstantinopolia. Conon suosi isometrisiä, seitsemän- ja kymmenentavuisia säkeitä. Häneltä tunnetaan kymmenen laulua, kuuluisimpana niistä Ahi, amours, con dure departie (Oi, lemmitty, on kovaa lähteä; 1188). L’autrier avint en cel autre païs (Tapahtui toisella seudulla) on kiistalaulu eli débat, joka käydään ritarin ja palvotun naisen välillä.

Guidot de Dijon

Guiot de Dijon (fl. n. 1215—25) oli burgundilainen truveeri, joka osallistui viidenteen ristiretkeen. Ristiretkiaulussa Chanterai por mon corageChanterai por mon corage (Laulan rohkaistakseni itseäni) nainen laulaa poissaolevan ritarinsa tähden ja pelkää tämän joutuvan pyhiinvaelluksellaan saraseenien vangiksi. Laulu perustuu avaussäkeen moninkertaiseen pieneen muunteluun ja sisältää kaikissa viidessä säkeistössään kertosäkeen. Guiotin tekemänä pidetään 17 laulua.

Guidot de Dijonin Pyhiinvaeltajalaulu:

Näytä lisätieto

Alla on ensimmäinen säkeistö pyhiinvaeltajalaulusta, jossa nainen pelkää ristiretkellä olevan rakastettunsa puolesta.

Pyhiinvaeltajan laulu
Chanterai por mon corage
Que je vueill reconforter,
Car avec mon grant damage
Ne vueill morir n’afoler,
Quant de la terre sauvage
Ne voi nului retorner
Ou cil est qui m’assoage
Le cuer quant j’en oi parler.
Deus, quant crïeront «Outree »,
Sire, aidiez au pelerin
Por qui sui espöentee,
Car felon sunt Sarrazin.
Laulan rohkaisukseni,
kun haluan lohduttautua,
sillä suuressa hädässäni
en halua kuolla tai tulla hulluksi,
kun villistä maasta
näen jonkun palaavan,
sieltä missä on hän, joka lievittää
sydämeni, kun kuulen hänestä puhuttavan.
Jumala, kun he huutavat ”eteenpäin”,
Herra, auta pyhiinvaeltajaa,
jonka vuoksi olen peloissani,
sillä petollisia ovat saraseenit.

Gautier de Coincy

Gautier de Coincy (n. 1177—1236) oli munkki ja apotti Soissonsin lähellä. Häneltä säilynyt peräti kahdeksan käsikirjoitusta, mm. Pyhän Kristiinan elämä -miraakkeli. Gautieriltä on säilynyt myös sakraaleja runoja (kontrafakteja) truveerimelodioihin. Hän parodioi aikalaisiaan, jotka käyttivät organum- ja discantus-tekniikoita.

Hänen valtava, n. 40 000 säettä käsittävä runoelmansa Les Miracles de Nostre Dame (Neitsyen ihmeitä; 1214—36) sisältää myös lauluja ja on varhaisin kansankielinen Maria-laulujen kokoelma. Se on säilynyt yli 80 lähteessä, joista 22:ssa on musiikkia. Runoelman ensimmäinen osa käsittää kaksi prologia, 35 miraakkelia ja kymmenen laulua Neitsyelle. Toinen osa sisältää prologin, 23 miraakkelia, kahdeksan laulua sekä rukouksia ja tervehdyksiä Marialle.

Colin Muset

Colin MusetMuset: Quant je voi iver retourner (fl. n. 1200—50) oli alhaissyntyinen jonglööritruveeri, joka oli aktiivinen Champagnessa ja Lorrainessa. Laulut edustava lais-, descort- ja tenso-tyyppejä sekä ruoka- ja juomalauluja. Lauluille on ominaista selkeä "kansanlaulunomaisuus". Kiintoisia ovat myös laulutekstien soitinviittaukset: fiideli, huilu (flajolet), pikkurumpu ja cornemusa (—> Muset!) esiintyvät teksteissä, mikä viittaa hänen jonglööri-alkuperäänsä. Yli puolet Colinin 21 runosta on säilynyt melodioiden kera.

Tunnetuimpia Musetin lauluja on kevätlaulu En mai, quant li rossignolet (Toukokuussa kun pikku satakieli). Siinä on piirteitä reverdie-, pastourelle- ja fatrasie (=hölynpöly)-lajeista. Seuravaassa laulun avaussäkeistö; viimeinen säe sisältää toisenkin sanaleikin, sillä verbi muser viittaa ajan tuhlaamisen lisäksi Colinin sukunimeen:

Toukokuussa, kun pikku satakieli
laulaa kirkkaasti vihreässä pensastossa,
silloin minun täytyy tehdä huilu,
ja sen sorvaankin pajunkepistä,
jolla minun täytyy kaiuttaa rakkaudestani
ja kantaa kukkaisseppelettä
ilokseni ja karkottakseni apeuteni,
sillä tänä vuodenaikana ei pidä tuhlata aikaa.
En mai, quant li rossignolet
chantent cler ou vert boissonet,
lors m'estuet faire un flajolet,
si le ferai d'un saucelet,
qu'il m'estuet d'amors flajoler
et chapelet de fleur porter
por moi deduire et deporter,
qu'adés ne doit on pas muser.

Thibaut IV Champagnelainen / Navarralainen

Thibaut (1201—53), Champagnen ja Brien kreivi, Navarran kuningas, oli tärkeimpiä truveereja. Hän teki ristiretken 1239—40. Hänen laaja tuotantonsa, 63 runoa, sisältää moniin eri lajeihin (ristiretkilaulu, jeu-parti, débat, pastourelle) lukeutuvia lauluja, joista löytyy mainintoja Grocheolta ja Dantelta.

De bone amour -laulussa on kymmentavuisia, kahdeksansäkeisiä säkeistöjä, jotka rakentuvat melodiakaavalle ABABCDEF eli Bar-muodolle. Hän oli eräs harvoista truveereista sikäli, että hän kirjoitti myös uskonnollisia teoksia.

Dieus est ensi conme est li pelicans (Jumala on kuin pelikaani) on lajina uskonnollinen serventois, jonka teksti sisältää kritiikkiä paavi Gregorius IX:tä vastaan. Cangé-käsikirjoituksen mukaisessa versiossa, jonka viidessä säkeistössä on kymmenen säettä ja säkeissä kymmenen tavua, kuusi säettä alkaa f-sävelellä, vaikkakin vain kolmas ja kymmenes säe päättyvät f-finalikselle, kun muut päätöstasot ovat g (4), a (2) ja c (2). Notaatio viittaa kolmannen rytmimoodin (daktyyli) käyttöön. Laulun riimit ovat abbaccddaa ja melodiakaava ABB’CDEFGHI eli alussa melodiasäkeet ja riimit sopivat yhteen. Myöhemmin esiintyy aina kaksi perättäistä riimiä, kun taas melodia varioituu säe säkeeltä.

Thibault de Champagnen laulu

Näytä lisätieto

Dex est ensi comne li pellicans
1. Dex est ensi comne li pellicans,
2. Qui fait son ni el plus haut arbre sus;
3. Et li mauvais oisiaus, qui vient de jus,
4. Ses oisillons ocit, tant est puanz;
5. Li peres vient destrois et angoisseus,
6. Douc bec s’ocit; de son sanc dolereus
7. Vivre refait tantost ses oisellons.
8. Deus fist autel quand fu sa passions;
9. De son douz sanc racheta ses enfans
10. Dou deable, qui mult estoit puissanz.
1. Jumala on kuin pelikaani,
2. joka tekee pesänsä korkeimpaan puuhun;
3. mutta petolintu, joka tulee alhaalta,
4. surmaa pikku pelikaanit,[ja] on paha.
5. Isälintu palaa huolestuneena ja ahdistuneena,
6. surmaa nokallaan itsensä, ja tuskan verellään
7. hän elvyttää heti poikasensa.
8. Jumala teki samoin kärsimyksensä kautta:
9. suloisella verellään hän vapautti lapsensa
10. paholaiselta, joka oli niin mahtava.

Adam de la Halle

Adam de la Halle (n. 1237—86/8) oli klerkki Arrasista, 1200-luvun jälkipuoliskon huomattavin runoilijasäveltäjä, viimeinen truveereista. Hän kuului Robert I Artoisilaisen seurueeseen, joka saapui Napoliin Kaarle Anjoulaisen luo 1283. Adam toimi Napolissa hovirunoilijana.

Hänellä on monipuolinen tuotanto, joka sisältää kirkollisen yhteisön moraalia satirisoivan näytelmän Jeu de la Feuillée (Lehden näytelmä, 1265), Adamin näytelmän, Pyhiinvaellusnäytelmän, eeppisen runoelman Chanson du Roi de Sicile (Sisilian kuninkaan laulu), lyriikkaa sekä 1—3-äänistä musiikkia.Robin ja Marion, kansikuva

Hän lienee kuollut Napolissa, jonka hovissa hän loi tunnetun maallisaiheisen musiikkipitoisen näytelmän Le jeu de Robin et de Marion (Robinin ja Marionin näytelmä, n. 1288)Robins m'aime. Sen puhutun tekstin välissä on 16 melodiaa, päähenkilöiden sekä paimenten lauluja ja tansseja. Musiikki on kevyttä aristokraattista viihdettä, jossa on kansanomaisuuttakin mukana.Robin ja Marion

Katkelma Robinin ja Marionin näytelmästä:Audigier (Gautiers li Testus)

Gautiers:
Je sai trop bien canter de geste.
Me volés vous oïr canter?
Robins:
Oïl.
Gautiers:
Fai moi dont escouter Audigier,
dist Raimberge, bouse vous di.
Robins:
Ho! Gautier, je n'en voeil plus—fi!
Dites, serés vous tous jours teus?
Vous chantez com ors menestreus.
Gautiers:
[En mal eure]
gabe cis sos[Qui me va blamant mes bi]aus mos.
N'est che mie bele canchons?
Robins:
Nennil, voir.

Osaan tosi hyvän sankarilaulun.
Haluatteko minun laulavan sen?

Joo.

Kuuntele siispä minua Audigier,
sanoi Raimberge, paskaa päällesi.

Häh! Gautier, en halua enempää — hyi!
Kertokaa, oletteko aina tuommoinen?
Laulatte kuin mikäkin maalaispelimanni.

Onnettomuudekseen tämä pöljä haukkuu minua
ja soimaa minun somia sanojani.
Eikö ollutkin hieno laulu?

Ei taatusti.

Naistruveerit

Pohjois-Ranskasta löytyy 1200-luvulta vain pari yksittäistä esimerkkiä naisten laatimasta hovirunoudesta. Blanche Kastilialainen ja Marie de Dregnau de Lille kirjoittivat lauluja, joista vain Marien yhden laulun avaussäkeistö on säilynyt melodian kera.


Lähteet ja kirjallisuus

Die Musik des Mittelalters. Toim. Hartmut Möller & Rudolf Stephan 1991 (= Neues Handbuch der Musikwissenschaft, Band 2, toim. Carl Dahlhaus & Hermann Danuser). Laaber: Laaber-Verlag.

The New Oxford History of Music Vol. II. The Early Middle Ages to 1300, toim. Richard Crocker & David Hiley 1990. Oxford etc.: Oxford University Press.