FI | EN |
A A A
Tulosta artikkeli
Artikkelisarjat: Keskiajan maallinen laulumusiikki
Trubaduurit
Murtomäki, Veijo

Trubaduurien taide

Trubaduurien aika ja aineisto

Trubaduurikulttuuri voidaan jakaa kolmeen kauteen:

  1. varhaisvaihe 1000-luvun lopusta 1100-luvun puoliväliin
  2. kulta-aika noin 1150—1250
  3. myöhäisvaihe 1200-luvun lopussa

Trubaduureilta on säilynyt 2 600 runoa, joista 246 runoon löytyy 315 melodiaa. Osa runoudesta on anonyymiä, mutta trubaduureja tunnetaan nimeltä noin 460 eli kaksi kertaa enemmän kuin truveereja. 42 trubaduurilta on säilynyt musiikkia.

Aineisto on säilynyt noin 30 keskeisessä ja useassa muussa fragmentti-käsikirjoituksessa 1200-luvun puolivälistä 1300-luvun alkuun. Kolmannes niistä on peräisin Languedocista tai Provencestä, kun taas puolet ovat peräisin Italiasta ja loput ovat kopioita Kataloniasta tai Pohjois-Ranskasta.

Keitä trubaduurit olivat?

Trubaduurien taide oli osin joutilaan ylellisyyden synnyttämää, kun sen harrastajat olivat aatelisia, tai sitten sosiaalisen nousun väline säädyttömille. Noin sadasta vida-trubaduurista puolet oli aatelisia ja seitsemän naisia. Trubaduureissa oli ruhtinaita, kuninkaita, aatelisia, köyhiä ritareita, porvareita, klerkkejä, vaeltavia minstreleitä sekä alhaissyntyisiä.

Tunnemme trubaduurien elämää, sillä laulukokoelmien, chansonniers, yhteydessä on osin fiktiivisiä proosamuotoisia trubaduurien elämäkertakertomuksia nimellä vida (elämä), joita on noin sadasta trubaduurista 1200—1300-lukujen käsikirjoituksissa. Razo on puolestaan lyhyt johdatus yksittäiseen lauluun.

Trubaduurilyriikan lajit

Bardien epiikan sijaan trubaduurit kirjoittivat lyyristä runoutta: lyhyitä, teknisesti taidokkaita runoja. Harvat osasivat itse kirjoittaa ja lukea ja jos he kirjoittivat omat runonsa, se tapahtui luostariin menon tai sieltä lähtemisen jälkeen.

Tunnetaan kolme pääkirjoitustyyliä ja kaksi soinnillisesti luonnehtivaa tyyliä:

  • trobar leu on kevyt tai helppo runouden tyyli
  • trobar car tai trobar ric on resursseiltaan ja sanavalinnoiltaan rikas tyyli
  • trobar clus on suljettu ja vaikeaselkoinen kirjoitustyyli
  • trobar plan eli trobar prim tarkoitti soinniltaan tasaista tyyliä
  • trobar brau merkitsi kovien, raakojen sointien käyttöä

Varhaisia trubaduureja

Vilhelm IX Akvitanialainen

Guillaume / Vilhelm IX Akvitanialainen (1071-1126), Poitoun kreivi ja Akvitanian herttua oli varhaisin tunnettu trubaduuri ja heistä korkea-arvoisin. Hän oli ensimmäisellä ristiretkellään 1096—99. Vida kertoo seuraavaa:

Poitoun kreivi oli maailman suurimpia aatelismiehiä sekä aatelisnaisten suurin viettelijä, kelpo aseritari ja aulis kosija. Hän tiesi erittäin hyvin, miten laatia ja laulaa runoutta. Hän kuljeskeli vuosikausia läpi maiden vietellen aatelisnaisia.

Vilhelmiltä on säilynyt 11 runoa ja yksi melodia valituslauluun (planh) Pos chanter (En laula enää himosta), joka liittyy hänen tekemäänsä pyhiinvaellusmatkaan Santiago de Compostelaan. Runotekstit ovat usein melko lihallisia, jopa säädyttömiä.

Vilhelm IX Akvitanialaisen laulu Pos chanter:

Näytä lisätieto

Pos de chantar m'es pres talenz,
Farai un vers, don sui dolenz:
Mais non serai obedienz
En Peitau ni en Lemozi.
Koska minulla on laulun lahja,
teen säkeen joka on valittava:
en ole enää koskaan lääninherra
Poitiers’ssa enlä Limoges’ssa.
Tot ai guerpit cant amar sueill:
Cavalaria et orgueill
E pos Dieu platz, tot o acueill,
E El que-m reteigna ab Si.
Olen jättänyt kaiken, mitä rakastin:
ritariuden ja ylpeyden,
Ja koska se miellyttää jumalaa, hyväksyn sen kokonaan,
ja annan hänen pitää minut luonaan.
Totz mos amics prec a la mort,
Qu-il vengan tuit e m'onren fort,
Qu'eu ai agut joi e deport
Loing e pres et e mon aizi.
Toivon ystävät luokseni kuolemassa
ja heidän kunnioittavan minua suuresti,
sillä pidin hauskaa ja huvittelin
lähellä ja kaukana ja kotonani.
Aissi guerpisc joi e deport,
E vair e gris e sembeli.
Niinpä hylkään kaikki huvit ja leikit,
vaaleanharmaat oravan- ja soopelinnahat.

Marcabru

Marcabru(n) (fl. 1130-49) oli todennäköisesti klerikki Gasconista. Hän oleskeli Poitiersin, Toulousen ja Espanjan hoveissa. Marcabru vaikutti ratkaisevasti myöhempiin trubaduureihin. Häneltä on säilynyt 42 runoa ja niihin neljä melodiaa. Suurin osa niistä on satiirisia vers-runoja. Lisäksi löytyy yksi tenso sekä ensimmäiset oksitanialaiset pastorela-lajin edustajat. Marcabrun kompleksi, oppinut runous (trobar clus) hyökkää usein hoviyhteisön epämoraalisuutta vastaan. Sen sijaan hän ei ylistä naista ja rakkautta: “joka luottaa rakkauteen, sillä on taakkanaan turhaa odotusta ja haukotuksia”.

Yhden elämäkerran mukaan “hän teki kehnoja sirventeesejä ja puhui pahaa vaimoväestä ja rakkaudesta”. Toisen mukaan “hänestä puhuttiin paljon ja ihmiset kuuntelivat häntä ja pelkäsivät hänen kieltänsä, sillä hän oli niin paha suustaan, että Guianan linnanherrat lopulta surmauttivat hänet, koska hän oli puhunut heistä hyvin pahoja.”

Pyhiinvaellusmatkalla Macabru laati isäntänsä kuoleman johdosta ristiretkilaulun Pax! in nomine DominiPax! in nomine Domini (Rauhaa Herran nimeen). Seuraavassa sen ensimmäinen ja viimeinen eli kahdeksas säkeistö:

Rauhaa Herran nimeen!
Marcabru laati sanat ja laulun:
kuunnelkaa mitä hän sanoo.
Armollisin taivaan Herra
on suloisuudessaan muovannut
meille täällä pesuammeen,
jollaista ei ole toista (paitsi
meren tuolla puolen
Joosafatin laaksossa).
Mutta tämän luokse kutsun teidät.
Pax in nomine Domini
Fetz Marcabrus los motz e.l so.
Aujatz que di:
Cum nos a fait, per sa doussor,
Lo Seingnorius celestiaus
Probet de nos un lavador,
C'anc, fors outramar, no.n fon taus,
En de lai
deves Josaphas:
E d'aquest de sai vos conort.
Kaikki frankit rappeutuvat
jos he sanovat ei tehtävälle Jumalan,
jonka haltuun jättäydyn.
Oi Antiokia! Hyvettä ja mainetta
surraan Guyennessä ja Poitoussa!
Jumala Herramme, pesuammeeseesi
kanna kreivin sielu rauhassa;
ja täällä vartioi Poitiersia ja Niortia,
oi Herra joka pääsit haudasta!
Desnaturat son li Frances,
Si de l'afar Dieu dizon no,
Qu'ie.us ai comes.
Antiocha, Pretz e Valor
Sai plora Guiana e Peitaus.
Dieus, Seigner, al tieu lavador
L'arma del comte met en paus:
E sai gart Peitieus e Niort
Lo Seigner qui ressors del vas.

Jaufré Rudel

Trubaduuri Jaufré Rudel Jaufre Rudelin kuolema(fl. 1125—48) oli Blayen ruhtinas Lounais-Ranskasta. Häneltä on säilynyt kuusi runoa ja niihin on olemassa neljä melodiaa. Lauluista Lanquan li jorn son lonc en mai (Kun päivät ovat pitkiä toukokuussa) on kenties tunnetuin ja liittyy vidan välityksellä rakastettuun. Laulussa on säkeestä riippuen f keskussävel, c tai d perussävel, joten sen modaalinen luonne ei ole selkeä, sillä melodiasäkeiden päätössävelet ovat d—c, d—c/a—c—c eli laulu päättyy c:lle. Melodinen rakenne on Le Manuscrit de roi’nLanquan li jorn mukaan ABABCDB tai E, riimikaava ababccd, ja ne jotka tukevat toisiaan.

Rudel kuoli todennäköisesti toisella ristiretkellään, sillä Marcabru sanoi 1148 hänen olevan meren tuolla puolen. Vidan mukaan hän kuoli merimatkan jälkeen rakastuttuaan Tripolin kreiviin (vrt. Kaija Saariahon ooppera Kaukainen rakkaus). Jaufré oli siten kaukainen rakastettu -teeman "keksijä". Vida kertoo:

Jaufré Rudel, Blayan prinssi, oli sangen jalo mies. Hän rakastui Tripoliksen kreivittäreen ilman että oli nähnyt häntä, koska kuuli hänen suuresta lempeydestään (cortesia) pyhiinvaeltajilta, jotka tulivat Antiokiasta. Hän teki kreivittärestä monta hyvää runoa sointuvin säkein ja koruttomin sanoin. Ja tahtoen nähdä hänet prinssi ryhtyi ristiritariksi ja lähti merelle, päästäkseen näkemään häntä. Ja laivassa häneen tuli sangen ankara tauti, niin että ne, jotka olivat mukana, luulivat hänen jo kuolleen, mutta saattoivat hänet kuitenkin Tripolikseen ja kantoivat muka kuolleena erääseen majataloon. Ja kreivittärelle vietiin tästä tieto, ja hän tuli prinssin luo, vuoteen ääreen, ja otti hänet syliinsä. Ja prinssi kuoli hänen käsivarsilleen, ja kreivitär antoi haudata hänet suurella loistolla. Ja vielä samana päivänä hän rupesi nunnaksi surussaan prinssin kuoleman tähden.

Jaufré Rudelin laulu Lanquan li jorn son lonc en mai

Näytä lisätieto

Lanquan li jorn son lonc e may
M'es belhs dous chans d'auzelhs de lonh,
E quan mi suy partitz de lay,
Remembra'm d'un' amor de lonh.
Vau de talan embroncx e clis
Si que chans ni flors d'albespis
No-m valon plus que l'yverns gelatz.
Kun päivät ovat pitkät toukokuussa,
ihailen lintujen laulua kaukaa.
Ja kun olen lopettanut runoilemisen,
muistan kaukaista rakkautta.
Kuljen happamena, pää niin painuksissa,
etteivät laulut eivätkä orapihlajan kukat
ole minulle sen arvokkaampia kuin talven kylmyys.

Bernart de Ventadorn

Bernart (fl. 1147—70) oli menestyksekkäin trubaduuri fin’amor-ylistyksessään, hienostunut, intensiivinen ja vakava runoilija. Hän vaikutti ratkaisevasti oksitanialaisen tradition muodostumiseen sekä ranskalaisen ja saksalaisen hovirakkauslyriikan luonteeseen.

Bernart de Ventarorn

Aiemmin Bernartia pidettiin leipurin poikana, mutta nykyään pidetään tätä liioitteluna ja hänet uskotaan aatelissyntyiseksi laulajaksi Limogesista, trubaduuritaiteen keskeiseksi tekijäksi. Bernart oli Eleanor Akvitanialaisen rakastaja. Tämän myötä trubaduuritaide levisi myös Pohjois-Ranskaan, sillä hän oleskeli Toulousen hovin lisäksi Plantagenetien hovissa.

Bernartilta on säilynyt 45 runoa ja peräti 19 melodiaa. Tunnetuin lauluista on Can vei la lauzeta moverCan vei la lauzeta mover (Kun näen leivon liikuttavan siipiään), jonka razo on realistinen petetyn rakkauden konkreettisessa sänkykamariselostuksessaan. Sen ensimmäinen säkeistö tiivistää onnettoman Bernartin mielenliikkeet:Quan vei la lauzeta mover

Kun katson, kuinka siipiään
valossa leivo liikuttaa
ja sulouden tunteeseen
unohtuu, kunnes putoaa,
kun toisten onnen tajuan,
oi! kuinka silloin kadehdin!
On ihme, ettei kaipuusta
ratkea koko sydänkin.
Can vei la lauzeta mover
De joi sas alas contral rai,
Que s'oblid' e's laissa chazer
Per la doussor c'al cor li vai,
Ai! Tan grans enveya m'en ve
De cui qu'eu veya jauzion,
Meravilhas ai, car desse
Lo cor de dezirer no'm fon.
Suom. Aale Tynni 

Laulussa on melko tavalliset seitsemän säkeistöä, kussakin kahdeksan säettä ja säkeissä kahdeksan tavua. Laulusta on säilynyt kolme käsikirjoitusvarianttia sekä viisi muuta tekstiversiota, joten se on ensimmäinen ritarilaulu, joka löytyy niin monesta lähteestä. Säkeiden päätössävelet ovat käsikirjoituksesta riippuen g—a, f—e(d)/g—e(f), e—d. Riimikaava on ababcdcd, ja melodiasäekaava ABCDEFDG kertoo lähes jatkuvasta keksinnästä.

Bernart Ventadornin laulun Can vei la lauzeta mover razo

Näytä lisätieto

E apelava la B[ernart] «Alauzeta», per amor d'un cavalier que l'amava, e ella apelet sui «Rai». E un jorn venc lo cavaliers a la duquessa e entret en la cambra. La dona, que·l vi, leva adonc lo pan del mantel e mes li sobra·l col, e laissa si cazer e[l] lieg. E B[ernart] vi tot, car una donzela de la domna li ac mostrat cubertamen; e per aquesta razo fes adono la canso que dis: Quan vei l'alauzeta mover.

Ja Bernart kutsui häntä ”Leivoksi”, rakkauden vuoksi, jota muuan ritari tunsi tätä kohtaan, ja nainen kutsui miestä ”Säteeksi”. Ja eräänä päivänä ritari tuli kreivittären luo ja astui tämän huoneeseen. Nainen nähdessään hänet nosti hameensa helman aina kaulaan asti ja asettautui makuulle. Ja Bernart näki kaiken, sillä naisen palvelustyttö näytti hänelle tämän piilopaikasta; ja tästä syystä hän teki laulun nimellä ”Kun näen leivon liikuttavan”.

Raimbaut de Vacqueiras

Raimbaut Raimbaut de Vacqueiras(fl. 1180—1205) oli provençelainen ritari, joka työskenteli Italian ja Provencen hoveissa. Hänen suhteensa työnantajaansa Boniface Montferratiin oli vaikea. Häneltä säilyneet 26 runoa sisältävät cansoja, kaksikielisen tenson genovalaisnaisesta, monikielisen descortin, tanssilauluja, burleskin Naisten turnajaiset. Lauluihin on kahdeksan melodiaa. Tunnetuin niistä on Kalenda mayaKalenda maya (Toukokuun ensimmäisenä), joka on modaalirytmiseen estampie-tanssiin sepitetty runo. Kalenda mayan razo kuuluu seuraavasti:Kalenda maya

Näytä lisätieto

Olette kuulleet Raimbautista, miten hänestä tuli Monferratin markiisin ritari, ja hän liehitteli Lady Beatricea ja iloitsi tämän rakkaudesta. Nyt kuulkaa, miten hetken päästä hänet hylättiin armottomasti. Se tapahtui, koska pahat ja kateelliset ihmiset, jotka vihaavat rakkautta ja liehittelyä, sanoivat Lady Betaricelle muiden naisten edessä: ‘Kuka on tämä Raimbaut de Vaqueiras, vaikkakin markiisi on tehnyt hänestä ritarin? Silti hän tohtii liehitellä niin mahtavaa naista kuin teitä! Tahdomme teidän tietävän, että se häpäisee teidät ja markiisin.’ Ja he parjasivat häntä niin paljon eri tavoin, että Lady Beatrice vihastui Raimbaut de Vaqueirasiin. Kun sitten Raimbaut aneli hänen rakkauttaan ja kerjäsi armoa, lady torjui rukoukset ja sanoi sen sijaan, että tämän tuli liehitellä itselleen sopivampaa naista ja ettei mies kuulisi enää koskaan hänestä. Sen vuoksi Raimbaut lopetti laulamisen ja nauramisen. Ja hän kärsi tästä kaikesta ilkeiden kielten takia, kuten hän sanoo kohta kuultavan stampidan yhdessä säkeistössä. Sitten saapui kaksi jonglööriä Ranskasta markiisin hoviin, ja he olivat hyviä fiidelinsoittajia. Ja eräänä päivänä he soittivat stampidan, jonka kuultuaan markiisi sanoi: ‘Sir Raimaut, mitä tämä on, kun sinä et enää laula ja nauti, vaikka kuulet näin hienoa fiidelimusiikkia ja näet niin kauniin naisen kuin sisareni, joka on ottanut sinut palvelijakseen?’ Ja Sir Raimbaut vastasi, ettei hän voinut. Ja markiisi tiesi syyn, joten hän sanoi sisarelleen: “Lady Beatrice, ole minun ja kaikkien ihmisten vuoksi niin hyvä, että pyydät Raimautia itsesi ja muiden miellyttämiseksi piristymään ja laulamaan ja olemaan iloinen, kuten hän oli aiemmin.’ Ja Lady Beatrice oli kyllin kohtelias ja herttainen pyytäkseen ja rohkaistakseen häntä kirjoittamaan uuden laulun. Niin laati Raimbaut aiheesta, jonka olette kuulleet, stampidan, joka menee näin:

Ei toukokuun ensimmäinen päivä
eivätkä pyökin lehdet
eikä lintuin laulu
eivätkä miekkaliljat
voi miellyttää minua,
arvostettava ja iloinen nainen,
ennen kuin saan
viestin sukkelaan
itse teiltä kaunokaiselta
kertomaan minulle
uudesta nautinnosta
ja ilosta,
jotka rakkaus tuo minulle,
jolloin minä kiiruhdan
luoksenne
uskollinen nainen,
ja tuo kateellinen
lankeaa ahdistukseen
ennen kuin jätän teidät.
Kalenda maya
Ni fuelhs de faya
Ni chanz d'auzelh
Ni flors de glaya,
Non es que'm playa,
Pros domna guaya,
Tro qu'un ysnelh
Messatgier aya
Del vostre belh
Cors, que'm retraya
Plazer
novelh
Qu'Amors m'atraya,
E jaya E'mtraya
Vas vos,
Domna veraya;
E chaya De playa
'Lgelos
Ans que'm n'estraya.

Guillem de Cabestany / Guilhelm de Cabestanh

Guilhelm (fl. 1212) oli kotoisin Pyrenneitten pohjoispuolelta Roussillonin maakunnasta. Hänen runoutensa edustaa on ajalle tyypillistä “romanttista” keksintää.

Hänestä kertova vida ja razo sisältävät “sydämen syönti” -tarinan, jossa mustasukkainen aviomies syöttää vaimolleen Guilhelmin sydämen, minkä jälkeen myös donna kuolee hypättyään alas parvekkeelta. Boccaccio omaksui saman tarinan. Guilhelmiltä on säilynyt ilman melodioita yhdeksän cansoa, joista kauneimpia on seuraava:

Suloinen kaipuu
kun syttyy sydämeen,
niin laulut monet
ma donnastani teen.
Ah, miettein muistan
sun varttas valkeaa,
vaan ikävääni
en näyttää tohdi, saa.
Jos luotas loittonen,
en sua kiellä, en,
vaan lempeen luottaen
taas taivun puoleesi.
Oi, armas, kauneutesi
muun kaiken himmentää.
Vain laulu mulle jää.
Suom. Tyyni Haapanen-Tallgren

Giraut de Bomelh

Giraut de Bomelh (fl. 1162—99) oli kotoisin Limousinin alueelta. Hän oli aikalaistensa mielestä "trubaduurimestari", ritarilaulun keskeisimpiä hahmoja, myös Danten ylistämä. Giraut kiersi kaikki Etelä-Ranskan ja monet Espanjan hovit. Häneltä säilynyt aineisto on 1100-luvun laajin ja käsittää 77 runoa, joihin löytyy neljä melodiaa. Ne kuuluvat moniin eri lajeihin: mm. canso ja sirventes.

Giraut’n tunnetuin laulu on Reis gloriosReis glorios (Kunnian kuningas), joka edustaa albaa eli aamulaulua, jossa ritarin aseenkantaja laulaa varoituksen aamun sarastaessa ja viimeisessä säkeistössä ritari vastaa (vrt. Wagnerin Tristan ja Isolde, jossa Brangäne varoittaa lemmenparia oopperan toisessa näytöksessä):Reis glorios

Kuningas taivaan,
valo totinen,
Jumala, Herra,
sulta anelen,
mun ystävääni suojaa suotuisasti.
En ole nähnyt
häntä illast’ asti.
Ja kohtaa sarastaa.
Reis glorios,
verais lums e clartatz,
Deus poderos, Senher,
si a vos platz,
al meu companh sïatz fizels ajuda,
qu'eu non lo vi pos
la nochs fo venguda,
e ades sera l'alba.
Lauluni, ystävä,
sua varoittaa.
Jo kuulen,
lintusetkin äänen saa.
Valoa etsii lintu kirkaskieli,
voi sinut yllättää mies kademieli.
Ja kohta sarastaa.
Bel companho,
en chantan vos apel:
non dormatz plus,
qu'eu aug chantar l'auzel
que vai queren lo jorn per lo boscatge,
et ai paor que.l gilos vos assatge,
e ades sera l'alba.
Ystävä vilpitön,
mä miekkonen
nyt aamua ja päivää toivo en.
naisista armain omana on mulla.
Saa vaikka hullu kademieli tulla.
Saa sarastaa.
Bel dous companh,
tan sui en ric sojorn
qu'eu no volgra mais fos alba ni jorn,
car la gensor que anc nasqués de maire
tenc et abras, per qu'eu non prezi gaire
Lo fol gilós ni l'alba.
Suom. Tyyni Tuulio 

Laulun säkeistöt ovat viisisäkeisiä. Melodia on kaavassa AABCD ja on lähellä myöhempiä balladi- ja Bar-muotoja, riimit ovat aabbc.

Myöhäisiä trubaduureja

Näytä lisätieto

Bertran de Born (fl. 1159—95; k. 1215) oli aatelismies Perigordista, sotaisa riitapukari, joka kritisoi Plantagenet-sukuisten isäntiensä poliittista epäonnea ja jonka Dante sijoitti helvettinsä yhdeksänteen piiriin. 47 runoa on säilynyt, mutta vain yhteen on melodia.

Bertran on sirventes-runouden pääedustaja. Hän oli yhteydessä moniin muihin trubaduureihin ja myös pohjoisiin truveereihin, joten hän on Arnaut Danielin ohella eniten myöhempään runouteen vaikuttanut hahmo.

Arnaut Daniel (fl. 1180—95) oli klerkki Perigordista. Hän laati 18 runoa, joihin kahteen on säilynyt melodia. Laulujen riimit ovat mutkikkaita ja niissä on epätavallista sanastoa. Sirventes ja eräät uskonnolliset runot ovat vaikeaselkoisia. Esikuvina oli mm. Marcabru ja hän puolestaan vaikutti Danteen ja Petrarcaan.

Gaucelm Faidit (n. 1150 — n. 1220) oli tuottelias limouselainen trubaduuri, vidan mukaan "lihava yli äyräidensä". Hänen vaimonsa oli prostituoitu. Häntä pidettiin huonona laulajana mutta hyvänä tekstin- ja melodiantekijänä. Hän toimi Toulousen ja Plantagenetien hovissa.

Häneltä on säilynyt 65 tai 68 runoa ja 14 melodiaa, jotka ovat enimmäkseen cansoja mutta myös sirventesejä sekä ristiretkilauluja, sillä hän osallistui kolmanteen ja neljänteen ristiretkeen. Hänen tunnetuin laulunsa on planh Rikhard Leijonanmielen kuoleman johdosta (1199) Fortz chausa es (Raskasta on lauluin ilmoittaa), joka perustuu läpisävellettyyn melodiaan.

Peire Vidal (fl. 1183—1204) oli kotoisin Toulousesta, mutta matkusteli laajasti, kävi Unkarissa ja asui Italiassa sekä osallistui kolmanteen ristiretkeen. Säilyneet 49 runoa ovat metrisesti vaihtelevia ja niihin on 12 melodiaa. Laulut sisältävä cansoja, parodioita, ristiretkilauluja ja sirventesejä. Tunnetuimpiin lauluihin kuuluva Baros, de mon dan covit (Herrani, katala parjaaja iloitsee) samoin kuin pari muutakin laulua käyttävät Bar-muotoa.

Guirat Riquier oli (fl. 1254—92) oli tuottelias trubaduuri Narbonnesta. Hän asui kymmenen vuotta elämästään Kastiliassa ja edustaa hovilaulun viimeistä ylvästä kukintaa.

Säilyneisiin 101 runoon on olemassa peräti 48 melodiaa, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kenelläkään muulla trubaduurilla. Laulut tarjoavat myös esitysohjeita. Merkittävää on, että Guirautin tuotannon sisältävä käsikirjoitus on kirjoitettu trubaduurin “omin käsin” ja on sikäli ‘täydellinen editio’. Bar-muoto hallitsee ja esiintyy 29 laulussa, mutta löytyy myös läpisävellettyjä teoksia, lai-tyyppisiä lauluja, 25 cansoa, 20 versiä ja kuusi pastorelaa.

Jhesus Cristz filh de Dieu viu (Jeesus Kristus elävän Jumalan poika, 1275) on eräs Guirautin monista hengellisistä lauluista, joita hän sävelsi ollessaan Kastlian Alfonson hovissa (1274—79). Sen melodinen rakenne on ABABCDE, vaikkakin päätössäkeessä on melodisia kuvioita sekä A- että B-säkeestä.

Laulu Fis e verays e pus ferms que no suelh (Olen jalo ja vilpitön ja uskollisempi kuin tavallisesti, 1275) on hyvä näyte myöhäisestä trubaduurilaulusta. Melodia noudattaa kaavaa ABABCAB ja on lievästi melismaattinen. Laulun viiden säkeistön seitsemän säettä ovat kymmentavuisia. Ne luovat säkeistöille 1, 3 ja 5 riimikaavan abbcdde, säkeistöille 2 ja 4 kaavan eddcbba eli välisäkeistöissä riimi on retrogradinen. Tämä on virtuoosista riimittelytekniikkaa siten, että jokaisen säkeistön keskimmäisin eli neljäs säe on aina samalla kertosäe. Riimit ja melodiasäkeet ovat lisäksi jännitteisessä, toisiaan tukemattomassa tilassa, mikä viittaa tekstin sisältämään turhautuneeseen rakkauteen. Toisaalta riimin palaava rakenne liittyy uskollisuuden vannomiseen.

Trubaruuditaiteen marginaalissa

Naistrubaduurit

Kaikkiaan tunnetaan ajalta 1170—1260 noin 20 naistrubaduuria (trobairitz), ja heistä on viisi vidaa, vaikkakin muitakin mainitaan miestrubaduurien vidoissa. Naistrubaduureista tunnetuimpia ovat Dian kreivitär sekä Castelloza, aatelisnainen Auvergnestä. Kummaltakin on säilynyt neljä runoa.

Muita naisrunoilijoita ovat Azalais de Porcairagues, Beatritz / Bieiris de Romans, Clara d’Anduza ja Tibors de Sarenom, joilta kultakin on säilynyt vain yksi runo.

On olemassa kahdeksan dialogia mies- ja naistrubaduurien kesken, joissa mainitaan nimeltä Alamanda, Proensan kreivitär, Guillelma de Rosers, Lombarda, Maria de Ventadorn, Ysabela, Felipa ja Dompna H. Lisäksi on olemassa 13 dialogia nimettyjen trubaduurin ja anonyymien naisten kesken.

Naislyyrikot kirjoittivat lähinnä cansoja (12 kappaletta) ja tensoja / débats (24 kappaletta). Eri lähteet määrittävät naisten kirjoittamiksi 23—46 tekstiä. Naistrubaduurien vain teksteinä säilyneitä lauluja voi laulaa sopivilla melodioilla, sillä suuri osa runoudesta perustuu samoihin malleihin, joissa on vakiomäärä tavuja säkeissä ja säkeitä säkeistöissä.

Naisten tekstejä

Näytä lisätieto

Hovirakkauteen liittyvä kaksisäkeistöinen laulu Doma N’Almucs, si-us plages (Rouva Almuc, olkaa niin hyvä) on säilynyt, jossa Iseut de Capion ja hänen kollegansa Almuc de Castelnou keskustelevat petolliselle rakastetulle anteeksiantamisesta. Kaksi muuta débat-runoa on säilynyt nimettyjen naisten, Alaisina Yseldan ja Carenzan, välisinä dialogeina.

Eräät laululajit, chanson de femme (naisten laulu), chanson de toile (kutomislaulu), chanson d’ami (miesystävän laulu) sekä chanson de malmariée (onnettoman avioliiton laulu) paljastavat rakkauden ja avioliiton ikäviä puolia.

Monissa naisten teksteissä valitellaan aviomiehen käytöstä, kun tämä ei ymmärrä rakastajan pitämisen välttämättömyyttä. Niinpä teksti Porcoi me bait mes maris? (Miksi aviomieheni hakkaa minua?) on tyypillinen ja löytyy vielä Machaut’n sävelittämänä 1300-luvulta. Toisissa teksteissä valitetaan raskauden mukanaan tuomaa ruumiin kauneuden menetystä.

Dian kreivitär

Dian kreivitär Dian kreivitär(k. 1212/14) on ainoa naisrunoilija, jolta on säilynyt musiikkia, tosin vain yksi melodia yhteen 4—5 runosta, jotka ovat hänen kirjoittamiaan.

Mutta esimerkiksi kreivittären runo Estat ai en greu cossirier (Olen ollut suuren hämmennyksen vallassa) voidaan laulaa Bernart de Ventadornin sävelmällä Non es meravilla s’eu chan (Ei ole ihme jos laulan paremmin kuin kukan muu laulaja).

A chantarA chantar (Minun on laulettava siitä, mistä en haluaisi) on viisisäkeistöinen, seitsensäkeinen ja kymmentavuinen canso, jonka melodiakaava on tuttu ABABCDB ja riimikaava aaaabab. Viides säe päättyy f:lle, mutta muut pareiksi järjestyvät säkeet perustuvat e- ja d-päätöksiin (avoin–suljettu). A chantar -laulun ensimmäinen säkeistö kuuluu:A chantar

Minun on laulettava siitä,
mistä en haluaisi,
A chantar, keskiaikainen käsikirjoitusniin katkera olen rakastani kohtaan,
sillä rakastan häntä
enemmän kuin ketään;
minun ystävällisyyteni ja lempeyteni eivät tehoa häneen,
eivät kauneuteni, hyveeni ja älykkyyteni;
niin minua huputetaan ja petetään,
ikään kuin olisin vailla viehätystä.
A chantar m'er de
so qu'eu no volria,
tant me rancur de lui cui sui amia;
car eu l'am mais
que nuilla ren que sia:
vas lui no.m val merces ni cortezia
ni ma beltatz ni mos pretz ni mos sens;
c'atressi.m sui enganad' e trahia
Com degr' esser, s'eu fos dezavinens.

Italialaisia trubaduureja

Näytä lisätieto

Oksitanialaisten trubaduurien vierailut Italiassa (Monferrato, Savoijin, Esten, Malaspinan ja Da Romanon hovit) synnyttivät paikallista lyriikkaa. Peire de la Caravana saattaa olla ensimmäinen italialaistrubaduuri laulullaan D’un serventes faire (1194/5).

Bolognalainen Rambertino Buvalelli on todistettavasti varhaisin italialaistrubaduuri rakkauslauluillaan, jotka on kirjoitettu Beatrice d’Estelle.

Sordello (n. 1220—69) oli tärkeä italialainen trubaduuri, joka vaikutti Pohjois-Italian ja Provencen hoveissa. Häneltä on säilynyt 43 kappaletta, joista Dante ihaili erityisesti cansoja. Muita lajeja ovat sirventeesit ja debatit Guilhelm de Montanhagolin kanssa.

Italian 1200-luvun historia oli poikkeuksellisen kuohuvaa, sillä guelfit / ghibelliinit taistelivat kaupunkien johtajuudesta, kaupungit taistelivat paavia ja Saksan keisaria vastaan ja ruhtinaat kamppailivat keskenään. Näitä sotia särmittivät usein poliittiset sirventeesit.

Katalonialaisia trubaduureja

Näytä lisätieto

Katalonian kuningas Alfons (1162—96) tuki erityisesti trubaduureja ja runoili myös itse oksitaniaksi: yksi canso ja tenso Giraut de Bornelhin kanssa ovat säilyneet.

Guillem de Berguedà (k. 1196) oli Berguedàn varakreivi, jolla oli tärkeä asema Katalonian politiikassa. Guillemiltä on säilynyt muutama canso, mutta väkivaltaiset ja itsepintaiset sirventeesit olivat lähellä hänen sydäntään.

Cerverí di Girona / Guillem de Cervera (fl. 1259—85) oli vaikutusvaltaisin katalonialaistrubaduuri. Hän kirjoitti mietelauseita ja 114 runoa, joihin kuuluu pastorela- ja sirventes-lajin edustajia.

Lähteet ja kirjallisuus

Die Musik des Mittelalters. Toim. Hartmut Möller & Rudolf Stephan 1991 (= Neues Handbuch der Musikwissenschaft, Band 2, toim. Carl Dahlhaus & Hermann Danuser). Laaber: Laaber-Verlag.

The New Oxford History of Music Vol. II. The Early Middle Ages to 1300, toim. Richard Crocker & David Hiley 1990. Oxford etc.: Oxford University Press.