FI | EN |
A A A
Tulosta artikkeli
Artikkelisarjat: Gregoriaaninen eli franko-roomalainen kirkkolaulu
Laulun vapaiden muotojen kehitys ennen ars antiquaa
Murtomäki, Veijo

Hymni

Hymnin synty

Kirkkoisä Ambrosiuksen (n. 340—397) lännessä käyttöön ottama, idästä omaksuma ja kansanomainen hymni oli vapaasta uskonnollisesta runoudesta ja säkeistömäisestä sävellyksestä syntynyt muoto, joka toi luovuutta hetkipalveluksiin.

Tosin jo ennen Ambrosiusta Poitiersin piispa Pyhä Hilarius (315—67) oli kirjoittanut hymnejä nimenomaan areiolaisia vastaan, vaikkakaan hänen oppineita ja vaikeita säkeitään ei koskaan käytetty liturgiassa.

Kirkkoisä Augustinuksen mukaan “hymni on Jumalan ylistystä laulun avulla”. Hän kertoo Tunnustuksissaan, kuinka Ambrosius kamppaillessaan keisarinna Justinaa ja hänen areiolaisia kannattajiaan vastaan toi Milanoon syyrialaisen hymnilaulun:

Areiolaiseen harhaoppiin liittynyt Justina vainosi Sinun pyhää palvelijaasi Ambrosiusta. Uskova seurakunta valvoi kirkossa, valmiina kuolemaan piispansa, Sinun palvelijasi kanssa. Silloin otettiin käytäntöön itämainen tapa veisata hymnejä ja virsiä, ettei kansa väsyisi ja menehtyisi huoleen. Ja siitä aina nykypäiviin saakka on se tapa melkeinpä kaikissa Sinun seurakunnissasi säilynyt ja sitä on seurattu ympäri maanpiiriä.

Milanosta hymnilaulu eteni Ranskaan, Espanjaan ja Pohjois-Afrikkaan. Jopa Rooman paavi Gelasius (k. 496) kirjoitti joitain hymnejä “Ambrosiuksen tyyliin”. Benediktuksen luostarisäännön mukaan niitä laulettiin kaikissa rukoushetkissä.

Hymnien suosio oli niin suuri, ettei edes Gregorius saanut torjuttua niitä Bragan konsiilissa (563). Toursin konsiili (567) avasi hymnien lisäksi oven kaikille teksteille, joiden kirjoittaja oli tunnettu. 1000—1100-luvuilla hymnit pääsivät jopa roomalaisiin liturgiakirjoihin.

Hymnejä ja hymnikirjoittajia

Augustinuksen mukaan Ambrosius kirjoitti neljä hymniä, joista tunnetuimpia ovat

  1. Deus creator omniumDeus creator omnium (Herra kaiken luoja), joka on tyypillinen säännöllisessä jambi-poljennossaan, säkeistöjensä nelisäkeisyydessään sekä säkeidensä kahdeksantavuisuudessaanDeus creator omnium
  2. Aeterne rerum conditor (Ikuinen maailman luoja)
  3. Veni redemptor gentium (Tule pakanoiden vapahtaja)

Myöhempiä tunnettuja hymnejä, joita on käytetty moniäänisten sävellysten lähtökohtina ainakin 1900-luvun alkuun saakka, ovat:

  1. Veni Creator Spiritus (Tule luoja henki) Veni Creator Spirituson mahdollisesti Ambrosiuksen tai Hrabanus Mauruksen (k. 856) laatima hymni.
  2. Te Deum (Sinua ylistämme) Te Deumon ehkä ambrosiaanista tai gallialaista alkuperää. Sen tekijäksi on arveltu myös Pyhää Niketas Remesianalaista (fl. n. 400).
  3. Pange linguaPange lingua (Sepitä kieli) on Venantius Fortunatuksen (n. 540—n. 600) käsialaa, samoin
  4. Vexilla regis prodeuntVexilla regis (Kuninkaan liput kohoavat esiin). Nämä ovat kaksi liturgiaan päässyttä voittoisaa ristihymniä.
  5. Quam glorifica (Oi kuinka kunniakas) on Hucbaldin (k. 912) säveltämä hymni.

Pange lingua

Näytä lisätieto

Pange lingua
Pange, lingua, gloriosi
Corporis mysterium,
Sanguinisque pretiosi,
quem in mundi pretium
fructus ventris generosi
ex effudit Gentium.
Sing, my tongue, the Savior's glory,
of His flesh the mystery sing;
of the Blood, all price exceeding,
shed by our immortal King,
destined, for the world's redemption,
from a noble womb to spring.
Nobis datus, nobis natus
ex intacta Virgine,
et in mundo conversatus,
sparso verbi semine,
sui moras incolatus
miro clausit ordine.
Of a pure and spotless Virgin
born for us on earth below,
He, as Man, with man conversing,
stayed, the seeds of truth to sow;
then He closed in solemn order
wondrously His life of woe.
In supremae nocte coenae
recumbens cum fratribus
observata lege plene
cibis in legalibus,
cibum turbae duodenae
se dat suis manibus.
On the night of that Last Supper,
seated with His chosen band,
He the Pascal victim eating,
first fulfills the Law's command;
then as Food to His Apostles
gives Himself with His own hand.
Verbum caro, panem verum
verbo carnem efficit:
itque sanguis Christi merum,
et si sensus deficit,
ad firmandum cor sincerum
sola fides sufficit.
Word-made-Flesh, the bread of nature
by His word to Flesh He turns;
wine into His Blood He changes;
what though sense no change discerns?
Only be the heart in earnest,
faith her lesson quickly learns.
Tantum ergo Sacramentum
veneremur cernui:
et antiquum documentum
novo cedat ritui:
praestet fides supplementum
sensuum defectui.
Down in adoration falling,
Lo! the sacred Host we hail;
Lo! o'er ancient forms departing,
newer rites of grace prevail;
faith for all defects supplying,
where the feeble senses fail.
Genitori, Genitoque
laus et jubilatio,
salus, honor, virtus quoque
sit et benedictio:
procedenti ab utroque
compar sit laudatio.
To the everlasting Father,
and the Son who reigns on high,
with the Holy Ghost proceeding
forth from Each eternally,
be salvation, honor, blessing,
might and endless majesty.
Amen. Alleluja.Amen. Alleluia.

Trooppi

Uusia lajeja

Mahdollisesti osittain hymnin vaikutuksesta syntyi myöhemmin messun sisälle kaksi uutta muotoa: trooppi ja sekvenssi. Niiden synty merkitsi jossain mielessä lauluperinnön rappiota, aiempien rikkaasti melismaattisten ja rytmeiltään vapaiden laulujen väistymistä syllabisten, rytmisesti säänneltyjen melodioiden tieltä.

Toisaalta karolingisen ja Ottojen ajan luostariyhteisöissä ei voinut ajatella tyydyttävän ylhäältä annettujen muotojen pelkkään omaksumiseen ja säilyttämiseen. Luovuutta oli ja sen tuloksena syntyi hymnin lisäksi muitakin uusia laululajeja.

Trooppien synty ja määritelmiä

Termi trooppi oli käytössä jo antiikissa, jossa se tarkoitti tiettyyn tekstiin ja melodiaan liittyvää ilmaisu- ja esitystapaa, kokonaista laulullista idiomia. Eräs merkitys oli “melismafragmentti melodian koristamiseksi”.

Voidaan käyttää myös termiä tropeeraus, joka tarkoitti keskiajalla kaikenlaisia mukailuja eli parafraaseja sekä lisiä ja interpolaatioita, väliin laittamisia, säännönmukaisiin messuteksteihin.

Eräs tavallinen määritelmä “troopit ovat lauluja, jotka muodostavat johdannon, väliintuonnin tai lisäyksen joko roomalaisen messun tai hetkipalveluksen liturgiseen lauluun” unohtaa musiikkitekniikat sekä tekstittömät troopit ja lisä-melismat.

Erään tarinan mukaan St. Gallenin luostarin munkki Tuotilo (k. 915) olisi keksinyt melismaattisten sävelmien tekstittämisen, mutta näitä esiintyi myös bysanttilaisessa, ambrosiaanisessa ja mozarabisessa riitissä.

Trooppien tehtävä

Troopit olivat alun perin runomuotoisia tekstilisiä neumaattisiin ja melismaattisiin messun osiin, Kyrieen, Gloriaan, Gloria Spiritus et almegraduaaliin jne. Troopilla oli kiinteä suhde sen musiikkinumeron tekstiin, johon se oli lisäys: mm. Kyrie-trooppi, Halleluja-trooppi jne. Koska Kyrie ja Agnus Dei ovat myöhään messuun otettuja osia, niihin liittyi trooppeja alusta lähtien.

Myöhemmin teksti- ja melodialisät keksittiin samanaikaisesti ja syllabisia tekstejä lisättiin kaikenlaisiin melismoihin ja osiin. Tunnetuimpia trooppeja on Kyrie fons bonitatisKyrie Fons bonitatis (Kristus hyvyyksien lähde) ja heksametrinen Kyrie-trooppi Cunctipotens genitor Deus (Kaikkivoipa luoja Jumala). Niminä esiintyvät prosula, laudes (Gloria-trooppi), verba, carmina, preces jne.

Trooppien luokitus

Näytä lisätieto

Jacques Chailley (L’école musicale de Saint-Martial de Limoges jusqu’à la fin du Xie siècle; Giulio Cattin: Music of the Middle Ages I) on jakanut troopit kuuteen luokkaan:

  1. Sovittamistroopit: teksti sovitetaan melodiaan sitä muuttamatta.
  2. Kehitystroopit: sovittamisen ohella melodiaa laajennetaan; prosa.
  3. Välilisäystroopit: liturgisen tekstin väliin lisätään uusia, myös melodisia osia (esim. Ave verum aloitti elämänsä Sanctuksen ja Puer natus jouluintroituksen trooppina).
  4. Kehystroopit: alku- ja loppulisät, jotka alkavat usein sanoilla hic, nunc, hodie jne. Liturgiset näytelmät ovat syntyneet pääsiäis-introituksen johdantona.
  5. Täydennystroopit: kun kehystroopit itsenäistyivät menetettyään yhteyden alkuperäiseen yhteyteen. Conductus-laji ja versus eli säemuotoinen kappale
  6. Korvaustroopit: kommentoinnin ja koristelun sijaan korvattiin alkuperäinen jakso tai teos uusilla muodosteilla, joissa saatettiin viitata alkuperäisteokseen. Versukset, jotka sisällyttivät itseensä Benedicamus Domino ja Deo gratias -numerot ja joista tuli pitkiä, monisäkeistöisiä sävellyksiä laudeksien ja vespereiden päätöksiin.

Sekvenssi

Sekvenssin synty ja kukoistus

Termi sequentia esiintyy ensi kerran Amalariuksen Liber Officialisissa (ennen 830), jossa kerrotaan alleluiaan liittyen mieltä voimakkaasti koskettavista melodioista: “tämä iloinen melodia [jubilatio], jota laulajat kutsuvat sequentiaksi”.

Sekvenssi (lat. sequor = seurata) eli prosa tai prosula syntyi tarinan mukaan, kun munkki Notker Balbulus (840?—912) keksi lisätä Alleluian ”-ia”-tavun pitkälle melismalle uuden syllabisen tekstin melodiakulun muistamisen helpottamiseksi. Notker kertoo tarinan tämän 40 sekvenssiä sisältävän Liber Hymnorum -kokoelman (Hymnikirja; 880—84) esipuheessa. Niitä ei ole kuitenkaan varustettu melodioin, joten laulamiseen on käytetty joko alleluia-sävelmiä tai populaarilauluja.

Toinen teoria on se, että sekvenssi olisi bysanttilaista lainaa, sillä nunna Kassialta (800-luku) on säilynyt 49 sävellystä, jotka noudattavat paralleelirakennetta sekä riimikaavaa. Stikiira-sävelmien rakenne on aa bb cc d. Kassian tunnetuin sävellys on Augustus-kuningas.

Vähitellen sekvenssistä tuli oma vapaa muotonsa, joita keksittiin runsaasti. Niiden suhde maalliseen musiikkiin oli kiinteä ja päinvastoin. Muodoksi vakiintui a bb cc dd … n, jossa aina kaksi isosyllabista, tavuluvultaan samaa, tekstijaksoa / riviä eli copulaa käytti samaa melodiajaksoa. Kokonaisuudesta muodostui tällöin hyvinkin eripituisten riviparien muodostama ketju. Sekvenssi on siten sukua maallisille lai-, estampie- ja conductus-lajeille.

Victimae paschali laudesSekvenssin kukoistusaikaa oli 850—1150. Tunnetuin sepittäjä on pariisilaismunkki Adam de Saint Victor (1110—1192). Hän laati noin 50 sekvenssiä, jotka noudattavat riimiparisäemuotoa.

Myöhemmin sallitut sekvenssit

Victimae paschali laudesSekvenssit kiellettiin Trenton kirkolliskokouksessa (1545—63) niiden suuren kansansuosion vuoksi.Victimae paschali laudes Niistä säilytettiin vain viisi.

  1. Veni sancte spiritusVictimae paschali laudes (Pääsiäisen uhria ylistä) on keisari Konrad II:n kappalaisen Wipon (n. 1050) sävellys.
  2. Veni Sancte Spiritus (Tule Pyhä Henki) Veni Sancte Spiritushelluntaiksi on mahdollisesti paavi Innocentius III:n 1100-luvulla laatima.
  3. Dies irae (Vihan päivä) Dies iraepyhäinpäiväksi on Tuomas Celanolaisen (k. n. 1250) käsialaa.
  4. Lauda Sion Salvatorem (Ylistä Siion Vapahtajaa) Kristuksen Ruumiin juhlaan lienee Tuomas Akvinolaisen tekemä. Se on 1200-luvun teksti 1100-luvun vaihteen melodiaan.
  5. Stabat mater (Seisoi äiti) Stabat Materlisättiin 1727 kaanoniin. Se on Jacopo da Todin (k. 1306) laatima.

Riimi-officium

Liturgian lisistä kasvoi myös riimi-officium. Se syntyi, kun uusi riimitetty ja säännölliseen poljentoon perustuva aksentoitu laulu vaikutti juhla- ja pyhimyspäivien officiumien sisältöön. Jo frankkien kuninkaan Kaarle Kaljupään (860—880) antifonariumissa oli joukko antifoneja ja responsorioita riimimuodossa.

Vähitellen riimi valtasi koko officiumin, kun kaikki tekstit tehtiin säemuotoon. Syntyi tavallaan officiumin "libretto". Pyhän Henrikin messuUsein tällaista hetkipalvelusta yhdisti jokin teema, lähinnä pyhimyslegenda aiheenaan esimerkiksi Pyhän Antoniuksen tai Pyhän Franciscuksen elämä, jolloin officiumista tuli laulettu sankaritarina, "laulusarja". Nimenä oli usein historia.

Tosin täytyy muistaa, että myös messu ajateltiin keskiajalla draamaksi, minkä Kristuksen elämän tapahtumat (joulu ja pääsiäinen eritoten) helposti tarjosivat. Näin ollen kertomuksellinen ja juonellinen sisältö oli läsnä liturgiassa muutoinkin vahvasti. Termit officium sepulchri (hautajaishetkipalvelu) ja officium stellae (tähtihetkipalvelu) viittaavat dramatisoituihin hetkipalveluksiin

Kertovia, jopa dramaattisia officiumeja laadittiin kaikkialla Euroopassa erityisesti 1200—1500-luvuilla, kunnes Trenton kirkolliskokous kielsi tämänkin osana roomalaista riittiä.

Le Manuscript du Puy

Uuden vuoden officium Puy-en-Velayn katedraalista 1100—1500-luvuilta on eräs harvinainen säilynyt hetkipalveluksen juhlava käsikirjoitus. Siinä liturgista materiaalia on täydennetty keskiaikaisilla lauluilla (psalmeilla ja hymneillä).

Sen toinen osa sisältää jo polyfonisia osia: kaksiäänisiä kirkkolauluja (conductuksia) sekä monofonisten laulujen neliäänisiä sovituksia 1500-luvulta.

Liturginen draama

Pääsiäisen ja joulun kertomukset

Anon: Orientis partibusKirkkonäytelmä syntyi pääsiäispäivän liturgian troopeista, kun niihin lisättiin myöhemmin puheosuuksia, hymnejä ja populaarilauluja, soitinosuuksia ja joskus myös kansankieltä.

Lähtökohtana toimi 900-luvun lopun pääsiäisaamun dialogi: "Quem quaeritis in sepulchro, o Christicole?" (Ketä etsitte haudasta, oi kristityt?), johon vastaus kuului "Ihesum Nazarenum crucifixum, o celicole" (Ristiinnaulittua Jeesus Nasaretilaista, oi taivaallinen). Vanhin säilynyt käsikirjoitus siitä löytyy Winchester-tropariumista (n. 980), vaikkakin Limoges'n Pyhän Martialis'n luostarin käsikirjoitus (n. 920) sisältää jo enkelin ja Marian keskustelun musiikin kera.

Tämä kohtaus laulettiin pääsiäisaamun matutina-hetkipalvelukseen lopussa. Se päättyi Te Deumiin, kuten lähes kaikkia liturgiset draamat tekevät. Jos tapahtumat sijoittuvat jouluaikaan ja mukana on paimenia, kyseessä on laji Ordo Pastorum (Paimennäytelmä). Jos mukana on tietäjiä, lajina on Ordo Stellam (Tähtinäytelmä). Nämä vakiintuivat 1000-luvulla. Peregrinus kertoo kahden opetuslapsen ja Kristuksen kohtaamisesta Emmauksen tiellä.

Lähellä Fleuryä sijaitsevan Saint Benoît-sur-Loiren luostarin käsikirjoitus (1200-luku) sisältää kymmenen draamaa, jotka on järjestetty liturgisen kalenterin mukaisesti. Niiden joukossa on Ordo prophetarum (Profeettanäytelmä), joka on saarnan dramatisointi, Lasaruksen ylösnousemus ja Pyhän Paavalin kääntymys sekä Pyhän Nikolauksen ihmeteoista kertova draama.

Carmina Burana -käsikirjoituksessa on kaksi passionäytelmää. Niiden musiikkia ei pystytä tulkitsemaan neumien vaikealukuisuuden vuoksi.

Herodeksen ja Danielin näytelmät

Näytä lisätieto

Ordo ad representandum Herodem (Herodeksen näytelmä) on säilynyt Fleuryn näytelmäkirjassa. Se on yhdistetty paimen- ja tietäjänäytelmä. Näytelmän musiikki on lähinnä latinalaista kirkkolaulua. Soittimina käytetään vain urkuja ja kelloja.

Ludus Danielis (Danielin näytelmä, n. 1140) 1200-luvun käsikirjoituksesta on peräisin Beauvais'n katedraalista. Ludus DanielisSe on "keskiajan ooppera", jossa on runoutta, musiikkia, spektaakkelia, ironiaa, huumoria, paatosta ja luonnehdittuja henkilöhahmoja. Näytelmä huipentuu Belsassarin pitoihin ja lauseeseen "Mene, tekel, peres".

Musiikkina näytelmässä on kirkkolaulua, kansanmelodioita, truveerilauluja, tansseja ja valituksia. Näytelmätekstin mukaan esityksessä oli mukana lukuisia soittimia: rumpuja, kielisoittimia, urkuja jne. Näytelmä perustuu osin lisäksi antiikin draaman sovittamiseen ja se sisältää kahdeksan suurta kuorokulkuetta eli conductusta.

Danielin näytelmällä on yhteyksiä tammikuun ensimmäisen päivän ns. "narrijuhlaan" eli "aasijuhlaan", jolloin sosiaalinen hierarkia kumottiin ja jumalanpalveluskin voitiin viedä läpi karnevalisoiden: alttarilla poltettiin mm. makkaroita ja messussa käytettiin runsaasti soittimia sekä puhuttiin sopimattomia.

Ludus Danielis -kirkkonäytelmän avaus-conductuksen teksti:

SATRAPAE vasa deferentes
cantabunt
hanc prosam ad
laudem regis:
Satraapit vaaseja kantaen
laulavat
nämä säkeet
kuninkaan ylistykseksi:
1 Jubilemus
Regi nostro
magno ac potenti!
Resonemus laude digna
voca competenti!
Juhlikaamme ilolla
Kuningastamme
suurta ja mahtavaa.
Kaiuttakaamme ylistyksiä sopivia
koulituille äänille.
2 Resonet jocunda turba
solemnibus odis!
Cytharizent, plaudant manus,
mille sonent modis!
Kaiuttakoon iloinen joukko
juhlallisia lauluja
harpun, käsien paukutusten
ja tuhansien eri sointien kera.
3 Pater ejus destruens
Judaeorum templa,
Magna fecit,
et hic regnat
ejus per exempla.
Hänen isänsä hävitys
juutalaisten temppelin
oli mahtiteko
ja nykyinen hallitsee
hänen esimerkkiään seuraten.
4 Pater ejus spoliavit
regnum Judaeorum;
Hic exaltat sua festa
decore vasorum.
Hänen isänsä ryösti
juutalaisten valtakunnan,
tämä lisää juhlansa loistoa
vaasien koreudella.
5 Haec sunt
vasa regia,
quibus spoliatur
Jerusalem,
et regalis
Babylon ditatur.
Nämä ovat
kuninkaallisia astioita,
jotka ryöstettiin
Jerusalemista
ja kuninkaalliseen
Babyloniin on tuotu.
6 Praesentemus
Balthasar
ista Regi nostro,
Qui sic suos perornavit
purpura et ostro.
Ojentakaamme ne
Belsassarille,
Meidän kuninkaallemme,
joka näin väkensä koristaa
purppuralla ja sametilla.
7 Iste potens,
iste fortis,
iste gloriosus,
Iste probus, curialis,
decens et tormosus.
Hän on mahtava
ja urhoollinen,
hän on kunnianarvoisa.
Hän on kelpo hovimies,
mainio ja komea.
8 Jubilemus Regi tanto
vocibus canoris;
Resonemus omnes una
laudibus sonoris.
Juhlikaamme moista kuningasta
laulamalla ääneen.
Kaikukoon kaikki yhtenä
ylistyksen pauhuna.
9 Ridens plaudit Babylon,
Jerusalem plorat;
Haec orbatur,
haec triumphans
Balthasar adorat.
Nauraen taputtaa Babylon,
Jerusalem itkee
kun se on orpona,
me voittoisina
Belsassaria palvomme.
10 Omnes ergo exultemus
tantae potestati,
Offerentes Regis vasa
suae majestati.
Kaikki siispä ylistämme
niin suurta valtiasta,
ojentaen kuninkaalliset vaasit
hänen majesteetilleen.

Nainen keskiajalla

Keskiajalla esiintyi jo kirkonkin piirissä naissäveltäjiä, jotka nunnalaitoksen sisällä, abbedissoina, olivat kaikille yhteisen kulttuurin kantajia.

Naisilla oli erityisesti taipumus mystikon, näkijän rooliin, uskonnollisen ekstaasiin, Mariaan samaistumiseen, jolloin hengellinen ja eroottinen ulottuvuus yhdistyvät palvonnassa. Kohtu ja neitseyden ihme olivat keskeisiä meditaation aiheita.

Keskiajan suuria naisia olivat mm. aikakauden tunnetuin pohjoismainen nainen ja suomalaistenkin oma pyhimys Birgitta (1303—73), Italian kansallispyhimys Katariina Sienalainen (1347—80) sekä Hildegard Bingeniläinen.

Hildegardin Symphonia armonie celestium revelationum Tosi kolminaisuus todessa ykseydessä(Taivaallisten ilmoitusten sopusuhtainen yhteissointi; 1150—60) on laaja musiikki- ja runokokoelma, joka sisältää hetkipalveluksiin 77 runoa. Se sisältää viisi sekvenssiä ja kolme hymniä, jotka ovat musiikillisesti hienoimpia runoja. Loput runoista ovat antifoneja (34) ja responsorioita (14), messun osia (8) ja muita teoksia. Hildegard on näissä länsimaisen musiikinhistorian ensimmäinen yksilöllinen säveltäjä Hildegard BingeniläinenLeoninuksen ohella.

Hildegardin hymni Ave, generosa

Hildegardin hymnissä Ave, generosaAve, generosa musiikki on rohkeaa: siinä esiintyy intohimoista deklamaatiota, se on ambitukseltaan poikkeuksellisen laaja laulu ulottuen e:stä c1:een. Tämä ylittää roimasti tuohon aikaan yleisesti käytetyn lauluäänen ulottuvuuden.Ave generosa

Toisaalta Hildegard ei noudata vakiintunutta säkeistömäistä sekä yhtäläisten tavujen määrään säkeissä perustuvaa ja riimeiltään säännöllistä runomuotoa, vaan on kokoonpannut sekä runon että melodian vapaasti, muuntelevaa säkeistömuotoa käyttäen. Seitsemän säkeistön säemäärät ovat 4+2+2+5+5+5+5 ja riimit etenevät abbc+cc+de+fgbhi+bjbkb+lmmin+opqrs, vaikkakin puoliriimejä esiintyy näiden lisäksi.

Terve, jalo, kunniakas
ja koskematon tyttönen.
Sinä silmäterä siveyden,
sinä aines / äidinsyli pyhyyden,
johon Jumala mielistyi.
Ave, generosa,
gloriosa et intacta puella.
Tu pupilla castitatis,
tu materia sanctitatis,
que Deo placuit.
Sillä tämä korkein
vuodatettu sinuun virtasi,
jotta ikuinen Sana
sinussa tulisi lihaksi.
Nam hec superna
infusio in te fuit,
quod supernum Verbum
in te carnem induit.
Sinä puhtoinen lilja,
johon Jumala ennen
muita luotuja katsahti.
Tu candidum lilium,
quod Deus ante
omnem creaturam inspexit.
Oi kaunein
ja suloisin,
miten paljon Jumala
sinuun mieltyi,
että hän syleilöllä
lämpönsä sinuun laskeutui,
sillä tavoin, jotta Poikaansa
maidolla ruokkisit.
O pulcherrima
et dulcissima,
quam valde Deus
in te delectabatur,
cum amplexionem caloris
sui in te posuit,
ita quod Filius eius
de te lactatus est.
Kohtusi näet oli
täynnä iloa,
kaikella taivaallisella
sulosoinnilla
se soi sinusta,
koska, Neitsyt,
Poikaa Jumalan kannoit,
niin pian kuin siveytesi
Jumalassa kirkastui.
Venter enim tuus
gaudium havuit,
cum omnis celestis
symphonia
de te sonuit,
quia, Virgo,
Filium Dei portasti,
ubi castitas tua
in Deo claruit.
Lihasi iloitsi
kuin ruoho,
jonka ylle kaste lankeaa,
kun sille vehreyttä vuosi,
ja niin sinulle tapahtui,
oi Äiti kaiken ilon.
Viscera tua gaudium habuerunt,
sicut gramen,
super quod ros cadit,
cum ei viriditatem infudit,
ut et in te factum est,
o Mater omnis gaudii.
Nyt koko kirkko
ilossa kylpee
ja sulosointuna kaikuu
tähden suloisimman Neitseen
ja ylistettävän Marian,
Jumalan Synnyttäjän. Amen.
Nunc omnis Ecclesia
in gaudio rutilet
ac in symphonia sonet
propter dulcissima Virginem et laudabilem Mariam,
dei Genitricem. Amen.

Hildegardin Ordo Virtutum (Hyveiden näytelmä)

Hildegardilta on peräisin kenties ensimmäinen hengellinen laulunäytelmä, Ordo VirtutumOrdo virtutum: Procession (Hyveiden näytelmä), moraliteetti, joka ennakoi lajia noin sadalla vuodella. Se sisältää kuusi yksiäänistä melodiamallia (Weisen) hänen omiin latinalaisiin teksteihinsä. Osa niistä on proosa- ja osa runomuodossa.

Näytelmässä soittimilla on oma funktionsa ja symboliikkansa: kielisoittimet (fiideli) kuvaavat taivaaseen pyrkivän sielun mielentilaa, harppu ja psalttari ovat taivaallisen autuuden symboleita ja huilu on Jumalan ja mystisten häiden soitin.

Rooleissa ovat itse Hildegard ja Paholainen sekä 19 allegorista henkilöä, jotka kuvaavat sielun maallista olotilaa, pyrkimyksiä jumaluuteen sekä taistelua maan päällä: Onnellinen ja Onneton sielu, Nöyryys, Jumalan viisaus, Usko, Armo, Tahrattomuus, Arvostelukyky, Jumalan pelko, Maailman halveksunta, Rakkaus, Tieto, Viattomuus, Kuuliaisuus, Siveys, Voitto, Toivo, Taivaallinen rakkaus ja Kärsivällisyys.

Lähteet ja kirjallisuus

Cattin, Giulio 1984 [1979]. Music of the Middle Ages I, engl. Steven Botterill. Cambridge etc.: Cambridge University Press. [orig. Il Medievo I. Turin: Edizioni di Turini.]

Chailley, Jacques 1985. L’école musicale de Saint-Martial de Limoges jusqu’à la fin du Xie siècle. Teoksessa Giulio Cattin, (toim.) Music of the Middle Ages I.

Harper, John 1993 [1991]. The Forms and Orders of Western Liturgy. From the Tenth to the Eighteenth Century. Oxford: Clarendon Press.

Heikkilä, Tuomas & Lehmijoki-Gardner, Maiju 2002. Keskiajan kirkko. Uskonelämän muotoja läntisessä kirkkokunnassa. SKS: Helsinki (Tietolipas 185).

Hildegard von Bingen 1992 [1969]. Lieder, toim. Pudentiana Barth, M. Immaculata Ritscher & Joseph Schmidt-Görg. Salzburg: Otto Müller Verlag.

Kotila, Heikki 1994. Liturgian lähteillä. Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan. Porvoo etc.: WSOY.

Litzen, Veikko 1994. Keskiajan kulttuurihistoria. Helsinki: Gaudeamus.

Missa et officium Sancti Henrici. Suomen suojelupyhimyksen liturgian keskeiset osat, toim. Ilkka Taitto 1998. Helsinki: SULASOL.

Die Musik des Mittelalters. Toim. Hartmut Möller & Rudolf Stephan 1991 (= Neues Handbuch der Musikwissenschaft, Band 2, toim. Carl Dahlhaus & Hermann Danuser). Laaber: Laaber-Verlag.

The New Oxford History of Music Volume II. The early Middle Ages to 1300, toim. Richard Crocker & David Hiely 1990. Oxford etc.: Oxford University Press.

Seppälä, Hilkka 1981. Bysanttilaiset ekhokset ja ortodoksinen kirkkolaulu Suomessa. Helsinki: Suomen Musikkitieteellinen Seura (Acta musicologica fennica 13).

Taitto, Ilkka 1992. Documenta Gregoriana: latinalaisen kirkkolaulun lähteitä Suomessa. Porvoo: WSOY.