FI | EN |
A A A
Tulosta artikkeli
Artikkelisarjat: Barokkiooppera Ranskassa, Saksassa, Englannissa ja Espanjassa
5. Espanjalainen ooppera
Murtomäki, Veijo

Espanjalainen ooppera kehkeytyi vähitellen lähinnä italialaisten vaikutteiden ansiosta, vaikka maassa oli oma kansallinen oopperamuotonsa zarzuela, jonka nimi tulee Filip IV:n palatsista Real Sitio de la Zarzuela. Laji merkitsi pitkään näytelmään liittyviä puhuttuja dialogeja, lauluja ja tansseja. Lope de Vegan La selva sin amor (“Metsä ilman rakkautta”), égloga pastoral, tiedetään esitetyn hovissa musiikin kera 1629; säveltäjä oli todennäköisesti Juan Blas de Castro (1560–1631). Mutta vasta Caldéronin näytelmissä musiikin kera saavutettiin tasapaino tekstin ja niihin sävelletyn musiikin kera. Ensimmäinen niistä säilyneen musiikin kera on kolminäytöksinen zarzuela Celos aun del aire matan (“Mustasukkaisuus vieläpä ilmasta tappaa”, 1660), jonka musiikin sävelsi Juan Hidalgo (k. 1685).

Keskeiset 1700-luvun alun zarzuela-säveltäjät olivat kuningas Kaarle II:n Madridin Real Capillan maestrona (1691–) toiminut Sebastián Durón (1660– 1716) ja Antonio Literes (n. 1670–1747). Durónin 12 zarzuelasta ja oopperasta huomattavimpia ovat zarzuela Salir el amore del mundo (“Rakkaus jättää maailman”, J. de Cañizares; 1696), Acis y Galatea (Cañizares) sekä kuudesta kohtauksesta koostuva yksinäytöksinen La guerra de los gigantes (“Jättiläisten sota”, 1702), opéra escénica en un acto.

Sebastián Durónin “jättiläisooppera”

“Jättiläisoopperan” jättiläiset kuvaavat allegorisesti kuninkaan vastustajia, ja oopperan päähenkilöt ovat Hércules, jumalten puolesta taistelija (= kuningas Filip V), Júpiter, jumalten armeijan kenraali (= kreivi Salvatierra, jonka häitä oopperan johdannossa kunnioitetaan), Minerva, oopperan sankaritar (= Savoijin kuningatar Maria Luisa), ja Palante, jättiläisten johtaja (= Kaarle, Itävallan arkkiherttua), ja johdannon Melisa, joka toimii morsiusneitona. Musiikki on muutoin peristeisesti espanjalaista tonadaa, joka on tavallisimmin lyhyen espanjalaisen soololaulun yleisnimi, mutta ooppera sisältää myös italialaisittain yhden resitatiivin ja yhden arietan sekä ranskalaisittain kaksi menuettia. Seuraavassa ooperan toisesta kohtauksesta Jupiterin laulu, jossa tämä toivoo sodan taukoamista:

Näytä lisätieto

ESCENA SEGUNDA

Júpiter Tonada

Águila impaciente,
Céfiro volante,
del piélago errante
huracán viviente.
¡No vueles!, ¡Detente!
Pues toda la Tierra
es bélico estruendo
de intrépida guerra.
Júpiter Tonada

Kärsimätön kotka,
länsituuli kiitävä
avomereltä harhaantunut
eloisa hurrikaani.
Älä lennä! Pysähdy!
Koska koko maa
on sotaisaa meteliä
hurjan sodan.
Ráfaga rizada,
náutico cometa
que al páramo inquieta
los golfos que nada.
¡No vueles osada!,
pues toda la tierra
es bélico estruendo
de intrépida guerra.
Kierteinen puuska
meren komeetta
joka nummia hätäännytät
ja lahtia pyyhit.
Älä lennä julkea!
Koska koko maa
on sotaisaa meteliä
hurjan sodan.
Síncope que apura,
tránsitos que hizo
relámpago rizo
de tu nube oscura.
¡No vueles segura!,
pues toda la tierra
es bélico estruendo
de intrépida guerra.
Häiriö joka kiirehdit
kulkuja joita teet
salama haarautuva
joka varjostat pilviä.
Älä lennä niin varmasti!
Koska koko maa
on sotaisaa meteliä
hurjan sodan.

Antonio (de) Literes/Lliteres (i Carrió)

Literes sai koulutuksen Madridin Kuninkaallisessa kapellissa (1686–) ja hänestä tuli sen kontrabasson ja vihuelan soittaja (1693–1747). Hän sävelsi myös kirkkomusiikkia, mutta näyttämömusiikki oli hänen keskeisin antinsa Espanjan musiikille. Literesin pääasiallinen oopperoiden sävellysperiodi sijoittuu Espanjan historian vaikeaan kruununperimysaikaan samalla kun Literes oli maanpaossa Ranskassa (1707–09). Hänen seitsemästä zarzuelastaan tärkeimpiä ovat Júpiter y Danae (T. Añorbe y Corregel; 1700) sekä Accis y Galatea (J. de Cañzares; 1708). Vielä myöhemmin valmistui El estrago en la fineza, Júpiter y Semele (“Turmio kohteliaisuudessa, Jupiter ja Semele”, Cañzares; 1718).

Rembrandt: Danae (n. 1636)

Jupiter ja Danae -ooppera liittyy viimeisen Habsburgi-hallitsijan, Kaarle II:n ja Mariannan ylistämiseen. Se on mytologinen komedia, jossa Jupiter viettelee Argosin kuningas Akrisiuksen tyttären Danaen laskeutumalle hänen luokseen kultapölyn muodossa: tuloksena vierailusta syntyy Perseus ja Danae saa pitkän elämän. Seuraavassa näytettä partituurin Primera jornadasta (≈ ensimmäinen päivä/näytös): ensin alkukuoroa “Al bosque monteros” (“Metsästä metsästäjät etsikää”), sitten nimihenkilöiden keskustelua “Contra mi viene” (“Minua vastaan tulette”) ja Cupidon säkeistölaulu eli copla “Pues que Júpiter y Danae” (“Mutta kun Jupiter ja Danae”):

Tomás de Torrejón y Velasco (1644–1728) ja “Ruusun väri/veri”

Latinalaisessa, Espanjan ja Portugalin kolonialisoimassa Keski- ja Etelä-Amerikassa eli pystyviä muusikoita 1500-luvulta lähtien, ja he sävelsivät renessanssin ja barokin kirkkopolyfoniaa. Useita “Uudessa Espanjassa”, Meksikossa ja Etelä-Amerikassa työskennelleitä säveltäjiä ja heidän teoksiaan tunnetaan: mm. Juan Guitterez de Padilla (1595–1664), Antonio de Salazar (1650–1715), Juan de Araujo (1646–1712), jotka vaikuttivat Meksikossa, sekä Perussa vaikuttaneet Tomás de Torrejón y Velasco (1644–1728), Roque Ceruti (1683–1760) ja Fray Esteban Ponce de Léon (1692–1750).

Ohessa oopperan nimiösivu ja fragmentti partituurista oopperan alusta, jossa Calíope ja kuoro laulavat.

 

Paolo Veronese: Venus ja Adonis

Tomás de Torrejón y Velascon käsialaa on ensimmäinen Uudessa maailmassa, Perun Limassa, esitetty ja sävelletty ooppera La púrpura de la rosa (“Ruusun väri/veri”, 1701) Pedro Caldéron (de la Barcan) (1600–1681) librettoon, joka oli saanut inspiraation Paolo Veronesen maalauksesta Venus ja Adonis (1580).

Oopperan tilasi Perun varakuningas, ja sen tarkoituksena oli juhlistaa Espanjan uuden hallitsijan, Filip V:n 18-vuotissyntymäpäivää ja yksivuotista hallituskautta. Libreton oli ensimmäisenä säveltänyt Juan Hidalgo ja alun perin se oli laadittu Louis XIV:n ja Espanjan Maria Teresian häihin, joihin Ovidiuksen lemmekäs kertomus Venuksesta ja Adoniksesta oli sopinut hyvin. Niinpä varsinaista oopperaa edeltävä Loa-johdanto Baylete-tanssiosuuksineen on allegorinen ylistys Filipille, ja siinä painotetaan tämän hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta. Varsinainen ooppera kertoo nimihenkilöiden rakkaudesta, jonka mustasukkainen ja kostonhimoinen Mars yrittää estää. Seuraavassa numero oopperan johdannon jälkeisestä ensimmäisestä varsinaisesta osasta “El amor de Venus y Adonis”:

Näytä lisätieto

Salen las ninfas cantando y bailando, y Celfa y Chato.

Nymfit tulevat laulaen ja tanssien sekä Celfa ja Chato.

TODAS
Corred, corred, cristales;
plantas, vivid, vivid;
aves, cantad, cantad;
flores, lucid, lucid;
pues que vuelve Venus,
hermosa y gentil,
trayendo despojos
del amor tras sí,
porque nadie pueda
exento decir
que el vivir no amando
se llama vivir.
Corred, vivid, cantad, lucid.
KAIKKI
Juoskaa, juoskaa, kristallit;
kasvit, eläkää, eläkää;
linnut, laulakaa, laulakaa;
kukat, hohtakaa, hohtakaa;
koska saapuu Venus.
kaunis ja kohtelias,
tuoden saaliita
rakkauden mukanaan,
sillä kukaan ei voi
vapaasti sanoa,
että elämistä rakastamatta
voi kutsua elämäksi.
Juoskaam eläkää, laulakaa, hohtakaa.