FI | EN |

Takaisin

Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki

Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Sävellyslajit ja teokset
Aikakausi: 800 eaa.-400 jaa. Antiikki

800-480 eaa. Arkaainen kausi 480-330 eaa. Klassinen kausi 330-30 eaa. Hellenistinen kausi 30 eaa.-400 jaa. Rooman keisariaika
Sävellyslajit ja -tyypit Vaikka varsinainen Antiikin sävellyslajien luokittelu on kuvattu vasta n. 300-luvulta jaa. (Aristides Quintilianuksen Peri mousikēs), on se tulkittu syntyneeksi hyvin varhaisella kaudella kehittyneen sävellyslajien luokittelun pohjalta. Sävellyksiä saatettiin luokitella mm. aiheen, rytmin ja rakenteen mukaan (mm. nomos, prosodion). Niin draama kuin arkinen elämä synnyttivät omat laulunsa – häälaulut, työlaulut, rakkauslaulut, juhlalaulut jne. Epiikka oli hieman myötäillen säestettyä runonlaulua, ja lyriikka taiturillisemmin säestettyä. LUVArkaaisella kaudella syntynyt sävellyslajien luokittelu ja sääntöjen tuntemus alkoi tällä kaudella mm. Platonin mukaan horjua, kun runoilijat eivät enää piitanneet musiikin vanhoista laeista: hymnejä sotkettiin surulauluihin, dityrambeja paiaaneihin. Kithároidian säännöt hämärtyivät, kun soittimella jäljiteltiin aulóksen sävelmiä. Edellä mainittujen lisäksi mm. prosodion, häälaulut, nomos, epiniklonin, dityrambi, hyporcreme ja partheneion olivat musiikin lajeja kuvaavia termejä. Varsinainen sävellyslajien luokittelu on kuitenkin peräisin vasta n. 300-luvulta jaa. LUVMusiikin ajateltiin olevan suunnattu jumalille (hymnit, paiaanit), teatteriin (kuorolyriikka) tai kuolevaisille - lajeja oli koko antiikin ajan laaja kirjo juoma- ja rakkauslauluista sotalauluihin. LUVRunouden lajit olivat samalla sävellyslajeja: oodi, eklogi, idylli jne. Catulus käytti runoistaan nimitystä carmina (mon. lauluja). Musiikin laji määräytyi sen käyttötarkoituksen mukaan, mutta säilynyttä musiikkia ei tunneta yhtä fragmenttia lukuun ottamatta. LUV  
Keskeiset teokset Koko antiikin ajalta on säilynyt vain n. 50 nuottifragmenttia. LUV Koko antiikin ajalta tunnetaan vain n. 50 nuottifragmenttia. LUV Koko antiikin ajalta tunnetaan n. 50 nuottifragmenttia, useat niistä ovat peräisin tältä kaudelta. LUV Ajalta on säilynyt vain yksi nuottifragmentti. LUV   
Teoshistoriat Musiikki liittyi kreikkalaisten uskonnolliseen elämään ja arkeen. Eumeloksen uskonnollisiin menoihin liittynyt prosodioinin esitys mainitaan jo n. 740–720 eaa, ja useiden muidenkin sävellysten esityksistä on säilynyt kuvauksia. Teoshistorioiden jäljittämisessä tarvitaan kuitenkin soivaa musiikkia laveampaa tarkastelua, sillä musiikkiin liittyi aina uskonnollinen tai muu sosiaalinen yhteys ja tarkoitus. LUVTeoshistoriat liittyvät musiikin esitystilanteisiin, käyttötarkoituksiin ja draamallisiin yhteyksiin. LUVVaikka musiikin teoreettisia ja käsitteellisiä tarkasteluita tunnetaankin, ei varsinaisia teoshistorioita ole. LUVMusiikin käyttötarkoituksia ja musiikkikäsityksiä tunnetaan runsaasti, soivaa musiikkia tuskin lainkaan. LUV  
Teosanalyysit Aikalaisten analyysit liittyivät usein musiikin vaikutuksen, eetoksen, tarkasteluihin. Musiikki oli varsinkin Ateenassa voimakkaan säätelyn alaista, ja niin musiikin asteikot, rytmiikka, sanat kuin soittimetkin määrittivät musiikin soveltuvuuden kasvatukseen ja puolustustahdon lujittamiseen. LUVAikalaisten teosanalyysit liittyivät usein musiikin vaikutukseen. Aristoteles jakoi melodiat eettisiin, käytännöllisiin ja intohimoisiin niiden herättämän vaikutuksen mukaan. Ensimmäinen sopi opetukseen, kaksi seuraavaa julkisiin esityksiin mutta vain ammattimuusikoiden esittäminä. Musiikin soveltuvuuden määräsi sen musiikillis-tekstuaalinen sisältö ja rakenne: asteikko, rytmiikka, melodiikka sekä sanat. Fragmentteja on analysoitu moduksen, metrin ja eetoksen pohjalta viime aikoina. LUV Antiikin teoreetikot pohtivat asteikkoja, säveljärjestelmiä, musiikin vaikutusta jne, eivätkä suuntautuneet teosanalyyseihin nykyisessä merkityksessä. LUVAjan teoreetikot pohtivat eri kysymyksiä kuin nykyiset. Heiltä tunnetaan runsaasti pohdintoja musiikin vaikutuksesta, asteikoista ja musiikin teoriasta. LUV   
Vastaanotto- ja vaikutushistoria Musiikin vaikutusta ja vastaanottoa on mahdoton erottaa sen käyttöyhteydestä ja eetosopillisesta arvottamisesta. Myöhempinä aikoina antiikista periytynyt musiikin teoreettinen, spekulatiivinen tarkastelu on ollut yksittäisten, soivien teosten vaikutushistoriaa tärkeämpi. Fragmentteja on analysoitu moduksen, metrin ja eetoksen pohjalta viime aikoina. LUVMusiikin vaikutuksesta kirjoitettiin paljon, sillä musiikilla väitettiin olevan valtaisa vaikutus. Damon piti musiikin lakeja kaiken perustana, ja myös Platonilla niihin sisältyi niin kosmoksen kuin yhteiskunnan harmonia. Aristoteleen mainitsemat mimesis ja katharsis lisäsivät musiikin vaikutukseen henkilökohtaisen ulottuvuuden. Myöhempiin aikoihin on vaikuttanut antiikin soivan musiikin sijaan sen kirjallinen perintö, varsinaisten musiikkidraamojen lisäksi estetiikkaan, teoriaan ja akustiikkaan suuntautuneet kirjoitukset. LUVSuuruudenajan jälkeen musiikkikulttuuri suuntautui viihteeseen, miellyttävyyteen ja vaikuttavuuteen. Tämä juonne korostui aina kristillisen musiikin syntyyn asti. Kuitenkin Antiikin kirjoittajat vaikuttivat voimakkaasti ensin keskiaikaiseen ajatteluun ja musiikinteoriaan, ja myöhemmin mm. barokin ja klassismin ihanteisiin. LUVVastaanotosta voimme tehdä hieman johtopäätöksiä lähteiden perusteella vertaamalla musiikkia muihin esittämisen ja taiteen lajeihin. Voidaan perustellusti väittää, että musiikin tuli olla juhlissa ja valtiollisissa tapahtumissa viihdyttävää ja voimakkaasti soivaa, julkisissa uhraus. Ha palvontatilaisuuksissa ylentävää ja herkistävää, ja uskonnollisissa pakanallisissa tanssirituaaleissa hurmokseen johtavaa. LUV