FI | EN |

Takaisin

Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki

Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikin lajit
Aikakausi: 400-1420 Keskiaika

400-1000 Varhaiskeskiaika 1000-1150 Romaaninen vaihe 1150-1300 Varhais- ja keskigotiikka: Ars antiqua 1300-1420 Myöhäisgotiikka: Ars nova, trecento, a.subtil.
Kirkkomusiikki Varhaiskeskiaikana kirkkomusiikki tarkoittaa messun ja hetkipalvelusten (officium) musiikkia, joka kehittyi alkukirkon psalmodian ja hymnodian pohjalta moniosaisen liturgian oleelliseksi osaksi. Liturgian perusrakenne muotoutui varhaiskeskiajan loppuun mennessä, mutta rikastui myöhemmin musiikillisesti. LHVaurastunut kirkko oli innoittava ympäristö monisatavuotisen, perinteisen musiikin uudistamiselle. Liturgiset draamat, troopit ja sekvenssit sekä moniäänisyys syntyivät tämän voimantunnon ja luomistahdon musiikillisina ilmauksina. Nuottikirjoituksen mahdollistama uuden musiikin luominen merkitsi myös kirkkomusiikissa säveltäjän syntyä. Officiumit ja messut olivat edelleen keskeisiä. LUVLiturgisen musiikin osalta ajanjaksoa leimasi toisaalta pyrkimys rikastaa liturgian musiikkia moniäänisyyden, soittimien ja vaihtelevien esitystapojen kautta, toisaalta pelko näiden uudistusten maallistavasta vaikutuksesta, mikä aiheutti esimerkiksi instrumenttien käyttöä ja 3- ja 4-äänistä laulamista koskevia toistuvia kieltoja. LHAikakaudelta tunnetaan ensimmäiset yhtenäiset polyfoniset ordinarium-messut. Kirkollinen sävellystyyli lähestyi isorytmistä motettia, mutta paavi kritisoi pienten aika-arvojen ja polyfonian itsetarkoituksellista käyttöä liturgisessa musiikissa. Toisaalta katedraalien äänimaisema oli kirjava: messuun saattoi sisältyä maallista (soitin)musiikkia, kirkossa oli seurakunnan ja esilaulajan viihdyttävää vuorolaulantaa, kirkkojen sisäänkäynnin vierellä lauloivat kerjäläiset ja muut anelijat. LUV  
Maallinen vokaalimusiikki Lähteiden puutteessa maallisen vokaalimusiikin muodoista ei tiedetä. LHMyös maallisessa, kansankielisessä musiikissa omaksuttiin vähitellen sävelmien muistiin kirjoittaminen. Tosin trubaduurien melodiat eivät ilmeisesti vielä olleet sidoksissa mihinkään määrättyyn tekstiin, vaan kirkkomusiikin tavoin saatettiin eri tekstejä esittää samalla melodialla. Improvisoitua tai korvakuulolta laulettua ja soitettua musiikkia oli paljon, mutta siitä on säilynyt vähän tietoa. LUVSydänkeskiajalta on säilynyt laajat kokoelmat trubaduuri-, truveeri- ja minnelaulujen runotekstejä. Vain osaan niistä on merkitty sävelmät viivastollisilla neumeilla, joiden tulkinta tuottaa vaikeuksia. Kansankielistä uskonnollista ei-liturgista laulua edustavat Espanjassa cantiga ja Italiassa varhainen lauda, josta esiintyy myös latinankielinen muoto. Maallistuva motetti oli solistinen laji, jota laulettiin oppineiden ja sivistyneistön tilaisuuksissa ja tapaamisissa. LHMaallinen vokaalimusiikki kukoisti. Se kehittyi toisaalta polyfoniseksi taidonnäytteeksi (isorytmiikka, palindromit), mutta myös yksiääninen, runon tekstiin liittyvä vokaalimusiikki oli suosittua erityisesti Italiassa. Motetti oli oppineiden polyfoninen sävellysmuoto, ja cantilena oli paitsi kansanomaisempi vokaalimusiikin muoto, myös yleisnimitys maalliselle vokaalimusiikille. Maallisen vokaalimusiikin muodot vakiintuivat (formes fixes). LUV  
Soitinmusiikki Kirkko suhtautui perinteisesti kielteisesti soittimien käyttöön liturgiassa. Niitä oli käytetty antiikin pakanallisissa menoissa ja juutalaisessa temppelipalveluksessa, eivätkä ne siis sopineet kristillisiin jumalanpalveluksiin. Todennäköisesti soittimia on kuitenkin käytetty, mutta vaihdellen eri alueilla ja eri kirkoissa. Maallisessa musiikissa soittimet olivat käytössä sekä hoveissa että kansan keskuudessa. LHIdiomaattista soitinmusiikkia ei näiltä ajoilta tunneta. Trubaduurit säestivät lauluaan soittimin, suosittuja olivat harppu, luuttu ja fiideli. Kirkkoihin sijoitettiin urkuja, mutta niiden käytöstä on vielä näiltä vuosisadoilta melko vähän tietoja. Myös tanssimusiikkia soitettiin, ja ajanjakson loppupuolelta sitäkin jopa sävellettiin. LUVNuottilähteet eivät kerro soittimien käytöstä, mutta jo soittimien laaja valikoima paljastaa, että niitä käytettiin paljon. Vaikka yleisin tapa oli esittää sävellys laulaen, se voitiin myös esittää soittimin tai laulun ja soiton erilaisin yhdistelmin. Soittimella voitiin myös improvisoida säestysääniä. Erityisesti soittimia käytettiin tanssin säestyksissä ja suurten seremonioiden yhteydessä. Soittotilanteesta ja -paikasta riippuen käytettiin hiljaisia tai äänekkäitä soittimia. LHIdiomaattisesta soitinmusiikista ei ole muutamia kosketinsoitinsävellyksiä lukuun ottamatta vielä dokumentteja, sen sijaan estampie- ja muita tansseja tunnetaan. Lauluja säestettiin soittimilla, ja motettien ääniä saatettiin laulamisen sijaan soittaa. Kirkoissa oli pääsääntöisesti urut. Muutamia soitinmotetteja tunnetaan, tyypillistä niille on hoquetus-tekniikan käyttö. LUV  
Musiikkidraama, näyttämö- ja elokuvamusiikki Lähteiden puuttuessa musiikin käytöstä draamassa ei tiedetä. LHLiturgiset draamat (ordo) kehittyivät kirkollisten juhlapyhien ympärille monenlaisiin raamatullisiin aiheisiin (mm. Jeux d'Adam). Aateliston turnajaiskultti ja ritarikuntien tunnustaminen synnyttivät naisenpalvonnan ja naamiaistanssiaiset. Karnevalistiset valtakulttuurin (kirkon ja aateliston) musiikin mukaelmat (minstreleiden esitykset, myöhemmin Carmina burana) loivat osaltaan edellytyksen tulevalle draaman kukoistukselle. LUVLiturginen draama viittaa latinankieliseen yksiäänisesti laulettuun uskonnollis-draamalliseen esitykseen, joka voi olla liturgian sisällä, osana kirkollisten juhlien kulkueita tai itsenäisenä esityksenä juhla-aikoina. Kansankielisissä draamoissa oli puhuttu teksti ja soitettuja tai laulettuja lisiä. Kiertelevien minstrelien esitykset sisälsivät draamallisia elementtejä kuten mimiikkaa, dialogeja, draaman luonteista lyriikkaa sekä erilaisia tanssin, runon ja musiikin yhdistelmiä. LHKirkollisten näytelmien aiheet ja dramatisointi olivat laajentuneet huolimatta kirkon ajoittaisesta vastustuksesta. Uutta olivat Kristuksen ristiinnaulitsemisesta kertovat näytelmät sekä eettisten väittelyiden dramatisoinnit. Näiden hahmot vastasivat kuvataiteen tapaa kuvata abstrakteja ominaisuuksia (oikeus, hyve, ahneus jne.) ihmishahmoina. Minstreli-nimitys eriytyy näyttelijästä tarkoittamaan vain muusikkoa, ja musiikki saa näytelmissä vähitellen äänikulissin luonteen. LUV  
Elektroninen musiikki