FI | EN |

Takaisin

Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki

Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Tekijät
Aikakausi: 800 eaa.-400 jaa. Antiikki

800-480 eaa. Arkaainen kausi 480-330 eaa. Klassinen kausi 330-30 eaa. Hellenistinen kausi 30 eaa.-400 jaa. Rooman keisariaika
Säveltäjät, koulukunnat Varhaisinta vaihetta edusti runolaulaja Homeros, jonka lauluja esitettiin myös myöhemmin, ja siksi eräs harvoista säilyneistä nuottifragementeista on arvelujen mukaan Homeroksen laulu. Muutamia säveltäjiä tunnetaan nimeltä: Terpandros toi uuden lyriikan Spartaan, ja juomalauluistaan tunnettu Alkaios vastusti tyranneja. Sapfo oli Lesbos-saaren arvostettu muusain taiteiden taitaja – säveltäjä, runoilija, esittäjä ja tanssija. Soitinmusiikin varhaisista vaiheista ei tunneta juurikaan säveltäjiä Pythian kisojen auloksensoittaja Sakadaksen lisäksi. LUVNäytelmäkirjailijat olivat aina myös säveltäjiä – Euripidetä jopa pilkattiin tämän uudistusmielisyyden takia. Euripideelta on säilynyt kaksi tragediafragmenttia, joista toinen on Orestes-katkelma, toinen Ifigenia Auliissa -fragmentti. Aristofaneen tiedetään tehneen myös musiikkia näytelmiinsä. Muutamia uuden tyylin säveltäjä-laulajia tunnetaan (Timotheos, Filoksenos, Theokritos, Kallimakhos), tosin dokumentteja säveltäjistä on tuskin lainkaan, sillä musiikkia ei vielä mielletty muista muusain taiteista erilliseksi. LUVVaikka kreikkalainen kulttuuri levisi laajalle ja uudistui, se säilytti joitakin piirteitä vanhasta kulttuurista. Theokritoksen idyllit ja Kallimatoksen epigrammit, elegiat ja heksametrihymnit edustavat ns. uudempaa kuorolyriikkaa. Näissä uusissa teoksissa musiikki korostui tekstin (runouden, näytelmien) kustannuksella. Tosin nämä teokset ovat säilyneet meille vain teksteinä, vailla musiikkia. LUVHoratiuksen mukaan roomalainen runous oli lyyralla säestettyä. Muut tietomme Rooman alueen säveltäjistä rajoittuvat keisariaikaa edeltävään komediakirjallisuuteen: Plautuksen (254-184 eaa. ) ja Terentiuksen (190-159 eaa.) komedioissa tiedetään esitetyn musiikkia. LUV  
Esittäjät, koulukunnat Ensimmäinen merkittävä dokumentti soitinmusiikin esittämisestä on vuodelta 586 eaa., jolloin Sakadas esitti Pythian kisoissa auloksella säveltämänsä kappaleen Nomos Pythikos, joka kuvasi Apollon ja lohikäärmeen taistelua. Suuret Dionysoksen palvontaan liittyvät musiikkiteatteriesitykset alkoivat viimeistään 534 eaa. Lyyran ja kitharan soitossa sekä kuorolaulussa järjestettiin kilpailuja, ja soittajien lisäksi mm. runoilijat (jotka myös sävelsivät) saivat palkintoja. LUVVanha kulttuurin ystävien, kuten Platonin, harmiksi vanhat musiikin muodot katosivat, ja tilalle tuli mm. soitinmusiikki kilpailuineen. Aristoteles kuitenkin varoitteli liiallisen teknisen taituruuden tavoittelemisesta harjoittelemalla. Musiikin julkinen esittäminen ei ollut vapaille miehille soveliasta. LUVEsittäjistöä voidaan tarkastella heidän instrumenttinsa mukaan. Esimerkiksi auloksen soittajat kokoontuivat kilpailemaan ja harjoittamaan käsityötaitoon verrattavaa soittotaitoaan, ja heidän ammatillisen ja virtuoosisen taitonsa tarkkaa erittelyä kuvasi auloksensoittajien nimitysten runsaus. Soitto- ja laulukilpailut olivat merkittäviä tapahtumia. LUVHarvoja esittäjiä tunnetaan nimeltä, heistä korkea-arvoisin oli keisari Nero, joka teki jopa esiintymiskiertueen Kreikkaan. Sen sijaan tiedetään, että esimerkiksi auloksen soittajat harjoittivat kollegioissa omaa ammattitaitoaan. LUV  
Kuulijat Hymnien ja muun palvontamusiikin kuulijat olivat samalla palvontamenoihin osallistujia. Jumalten palvontamenot liittyivät joskus valtiollisiin toimitukseen, ja kuulija-osallistujat olivat uhrimenojen, mysteeriuskontojen salaisten riittien tai amfiteattereiden teatteriesitysten sekä monissa juhlissa suurten katukulkueiden tai erilaisten kilpailujen yleisöä. LUVMusiikkikoulutuksen tarkoituksena oli Aristoteleen mukaan (Politiikka) opetella nauttimaan jaloista sävelmistä ja rytmeistä, eikä pelkästään siitä musiikista, joista lapset, orjat ja jopa eläimet löytävät nautinnon. Klassisella kaudella vanhat, jumalten palvontaan syntyneet säännöt ja musiikin lajit eivät enää miellyttäneet vapaita kansalaisia, jotka löysivät nautinnon uudesta musiikista, teknisestä virtuositeetista ja musiikin monimutkaisuudesta. LUVMusiikki kosketti kaikkia ihmisiä koko laajan valtakunnan alueella. Kasvava vaatimus musiikin miellyttävyydestä ja viihteellisyydestä kertoo musiikin maallistumisesta, kenties myös kuulijakunnan kasvusta. Uskonnollinen musiikki liittyi edelleen jumalten palvontamenoihin, ja se saattoi olla hyvin hurmoksellista. LUVKoska musiikki liittyi sotiin, juhliin, uskontoon, viihteellisiin tilaisuuksiin kuten sirkukseen ja koteihin puutarhoineen, kaikki kaupunkien asukkaat olivat musiikin vaikutuspiirissä. Erityisiin tilaisuuksiin osallistuivat niin köyhät kansanjoukot kuin ylimyksetkin. LUV  
Teoreetikot, tutkijat Musiikinteorian voidaan katsoa alkaneen Kreikasta. Teoria suuntautui aluksi nykyiseen akustiikkaan (pythagoraslaisten pyrkimys selittää musiikin äänet lukusuhteiden avulla, pohdinnat virityksestä) ja maailman selittämiseen kosmisen harmonian avulla. Monet kirjoittajat ovat anonyymeja. Jo Platonin opettaja Damon pohti musiikin vaikutusta ja arvoa. LUVKlassisen kauden siteeratuimmat ajattelijat ovat filosofit Platon ja Aristoteles sekä Aristoksenos. Platon jatkoi eetos-opissaan esisokraatikkojen esittelemiä ajatuksia, mutta asetti opettajansa Sokrateen tavoin matematiikan ja lukusuhteiden sijaan ihmisen ja hyveen (arete) etusijalle, Aristoteleen kirjoitukset liittyvät mm. mimesikseen ja katharsikseen. Sen sijaan monet musiikin rakenteen, mm. nomosten ja tonosten tarkastelut, saavat merkittävän sijan vasta Aristoksenoon kirjoituksista. Aristoteles musiikin funktiot olivat kasvatus, terapia ja ajanviete, terapiaan kuului katharsis ja ajatus neljästä temperamentista. LUVVarsinainen musiikinteorian kirjoitus alkaa tällä kaudella Aristoksenoon kirjoitusten myötä. Aristoksenos tarkasteli musiikkia aisti-ilmiönä ja kiinnitti huomiota mm. muistiin musiikin ymmärtämisen edellytyksenä. Musiikin tarkastelut erittelivät musiikkiin liitettyjä ilmiöitä ja käsityksiä laajasti ja ennakoivat tieteellistä tarkastelutapaa. Vanhojen tarkastelutapojen (kuten pythagoraslaisuuden) kritiikin myötä myös skolastiset väittelyt valtasivat alaa. LUVRoomalaiset musiikinteoreetikot, kuten Cassiodorus, Porphyrius ja Cleonides kehittelivät edeltäjiensä ajatuksia. Ptolemaios korosti järkeä aistien täydentäjänä ja käsitteli harmoniaopissaan musiikkia suhteessa ihmisten tarpeisiin, esimerkiksi muodon kysymyksiä suhteessa musiikin miellyttävyyteen. Aristides Quintilianus jakoi meelisen musiikin dityrambiseen (Dionysoksen palvontamenot) , noomiseen (Apollon palvontamenot) ja traagiseen (tragedioissa esiintyvään). Bacchius, Dionysius ja Alyptius jatkoivat pythagoralaisen ja aristoteelisen maailmankäsityksen pohdintoja. LUV  
Muut toimijat Musiikki liittyi kaikkeen uskonnollis-valtiolliseen elämään ja kasvatukseen, joten toimijoita, tosin meille nimettömiä, oli paljon. Nimeltä tunnetut henkilöt ovat mm. filosofeja, näytelmäkirjailijoita, muusikoita tai valtiollisista yhteyksistä tunnettuja ylimyksiä. Antiikin ajalta ei tunneta soitinrakentajia. LUVKoska musiikkielämää ei ollut irrallaan muusta valtiollisesta ja uskonnollisesta elämästä, siihen liittyvien toimijoiden määrä oli suuri. Erityinen musiikkiin liittyvä tehtävä oli Dionysoksen juhliin liittyneen suuren kuoron kokoaminen. Tämä ns. koregina (khoregoi) toimiminen oli rikkaille annettu luottamustehtävä, jossa koregi valitsi runoilijan, kulkueeseen osallistuvat laulajat ja muun esityksen rekvisiitan ja pyrki voittamaan muut kulkueet. LUVVaikka musiikin valta-asema kaiken kulttuurin, valtiollisen toiminnan ja uskonnon keskuksena heikkeni, musiikki liittyi edelleen kaikkeen ihmisten toimintaan. Näytelmäkirjailijat olivat samalla säveltäjiä. LUVSoitinrakennus oli aktiivista, roomalaisten valtapiirissä kehiteltiin mm. vesiurut. Tosin tietomme perustuvat keskiajalla kopioituihin kirjoituksiin joita täydentävät mm. hautakirjoitukset ja arkeologisten kaivauksien tulokset, joten tarkkoja tietoja roomalaisten pakanalliseksi tuomitusta musiikkielämästä ei ole muutamia fragmentteja lukuun ottamatta säilynyt. LUV