FI | EN |

Takaisin

Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki

Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikin käyttötavat ja -yhteydet
Aikakausi: 1800-1910 Romantiikka, realismi

1760-1800 Esiromantiikka 1800-1830 Varhaisromantiikka 1830-1850 Romantiikka, Biedermeier 1850-1890 Uusromantiikka, realismi 1890-1914 Jälkiromantiikka
Instituutiot ja funktiot Julkisia konsertteja järjestettiin suurissa kaupungeissa, ja niihin perustettiin orkestereita tai soitannollisia yhdistyksiä. Liput julkisiin konsertteihin saattoivat olla vielä hyvin kalliita. Musiikki muuttui aateliston harrastuksesta porvariskotien sivistyksen yhdeksi peruspilariksi. Musiikkia tuli sivistyneen kansalaisen itse osata soittaa, ja sen kuunteleminen oli sekä viihdettä että syvähenkistä elämää. LUVKonserttielämä muotoutui nykyisen kaltaiseksi, tosin suurissa konserttisaleissa se sai urheilukilpailuja muistuttavia piirteitä virtuoosisoittajien ihailun myötä. Monet muusikot, kuten Chopin, löysivät itselleen sopivan intiimin esiintymismiljöön salongeista. Saksalaista porvaristyyliä kutsutaan biedermeieriksi. Porvariston sivistysihanteeseen kuului keskeisenä osana musiikin harrastaminen, mikä johti osaltaan eräiden musiikin suuntausten ”pikkuporvarillistumiseen”. LUVKonserttielämän käytänteet vakiintuivat, ja taide itsenäistyi yhteiskunnallisen toiminnan sektorikseen. Esiintyvän taiteilijan rooli erottui sekä harrastajan että vähitellen myös säveltäjän roolista. Sekä muusikko-taiteilijaa että säveltäjää saatettiin palvoa yli-inhimillisiä kykyjä omaavana nerona, ja taide nähtiin filosofian ja uskonnon symbioosina (Lisztin ”taideuskonto” ja siihen liittyvät utopiat). Toisaalta porvarillisen musiikkielämän toi muusikoille toimeentulon edellytykset. Liedtafel-ilmiö ja kuorolaulun suosio heijastui säveltäjien kiinnostuksessa kuoromusiikkiin. LUVSinfoniaorkesterista tuli julkisen musiikkielämän keskeinen instituutio oopperan rinnalle. Orkesterit toimivat yleisimmin yhdistysten tai yksityisen rahoituksen varassa. Kaupallinen kansainvälinen konsertti-instituutio oheistoimijoineen kehittyi voimakkaasti. Seurojen ja yhdistysten ylläpitämä kamarimusiikkitoiminta laajeni suurissa kaupungeissa yksityisistä ja puolijulkisista salongeista myös suuriin konserttisaleihin. Kuoro- ym. harrastustoiminta organisoitui. Populaari ja viihteellinen alue laajeni. LHSinfoniaorkesteri ja ooppera säilyttivät asemansa vakavan musiikin vahvimpina instituutioina Euroopassa ja Amerikassa. Myös kamarimusiikkia oli kattavasti tarjolla sekä yksityisten seurojen että kiertävien yhtyeiden toimesta. Solistikonsertit vakiintuivat. Konsertteja tarjottiin usein sarjoina ja niitä organisoivat konserttitoimistot. Viihteellisemmän musiikin tarvetta tyydyttivät kevyeen ohjelmistoon keskittyvät musiikkiteatterit, ulkoilmakonsertit, konserttitanssiaiset yms. Kuoro- ja soittokuntaharrastus kasvoi ja organisoitui. LH 
Esityspaikat, akustiset tilat Monissa suurissa kaupungeissa muotoutui aktiivinen, julkinen konserttielämä joko varta vasten rakennetuissa konsertti- ja oopperataloissa, tai suurissa salongeissa. Julkisten tilojen lisäksi yksityiskotien salongit nousivat uusiksi, merkittäviksi musiikin esittämispaikoiksi. Ulkoilmakonsertteja järjestettiin paitsi hovien puutarhoissa myös mm. Lontoon puistoissa. LUVMusiikkia esitettiin yhä enemmän varta vasten rakennetuissa sisätiloissa. Useat Euroopan kuuluisat konserttitalot vakiinnuttivat tai aloittivat toimintansa julkisten konserttien esityspaikkoina. Monien puurakenteisten salien akustiikkaa pidetään edelleen esikuvallisena. Kotimusisointi oli niin yleistä, että fortepianosta kehitettiin pienempiin tiloihin sopiva pystypiano. Oopperatalot jatkoivat menestyksekästä toimintaansa. LUVSuurten kaupunkien konsertti- ja oopperatalot vakiinnuttivat asemansa merkittävinä musiikkikeskuksina (mm. Lontoo, Pariisi, Amsterdam, Berliini, Leipzig, Wien, Praha, Pietari, Venetsia, Napoli). Salonkimusiikki oli suosittua, ja myös kotimusisointi jatkui elinvoimaisena. Kuorot ja lauluseurat kokosivat harrastajia harjoituksiin ja konserttilavoille. LUVEuroopan keskeisiin kaupunkeihin rakennettiin konserttitaloja yleensä orkesteriyhdistysten, mutta joissakin tapauksissa myös kuoroyhdistysten tai mesenaattien rahoituksella. Populaariohjelmiston suosio kasvoi ja vaati suuria konserttisaleja, joita käytettiin myös kuorofestivaalien pitopaikkoina. Kamarimusiikin esittämispaikkoina salongit olivat yhä edelleen tärkeitä erityisesti Pariisissa, Berliinissä ja Pietarissa. LHKonsertti- ja teatteritaloja rakennettiin kasvavan ja monipuolistuvan konsertti- ja musiikkiteatteritoiminnan sekä viihde-elämän tarpeisiin julkisen hallinnon, yhdistysten että kaupallisten tahojen toimesta. Kodit olivat amatöörien areenaa, mutta kuoro- ja soittokuntaharrastuksen kautta harrastajat pääsivät myös konserttilavoille. Yleistyvä elokuva ja musiikintallennus lisäsivät vähitellen musiikin kuuntelumahdollisuuksia. LH