FI | EN |

Takaisin

Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki

Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikin käyttötavat ja -yhteydet
Aikakausi: 1420-1600 Renessanssi

1420-1470 Varhaisrenessanssi 1470-1530 Täysrenessanssi 1530-1620 Myöhäisrenessanssi
Instituutiot ja funktiot Kirkolliset ja maalliset ylimykset palkkasivat säveltäjiä ja muusikoita, ja musiikin tuli täyttää sille asetettu sosiaalis-taiteellinen tehtävä. Musiikin vanhat funktiot, jumalasta lähtöisin oleva kirkkomusiikki ja ihmisten luomishalun innoittama uuden keksintä, saattoivat sekoittua, ja esimerkiksi polyfonian taiturillinen soveltaminen messumusiikkiin herätti paitsi ihailua, myös vastustusta. Taiteen, musiikin ja latinan kielen harrastuksen kautta renessanssiylimystö halusi erottua paitsi keskenään kilpailevista naapurihoveista, myös keskiajan perinnöstä. LUVUskonpuhdistuksen synnyttämä uusi jako kirkkokuntiin heijastui kirkkomusiikissa, jonka tuli paitsi soveltua osaksi jumalanpalvelusta, myös erottaa kirkkokunnat toisistaan. Kaupunkien ylempi keskiluokka etsi taiteesta ja musiikista ylellisyyttä ja viihdykettä kotikäyttöön. Hovien musisoinnista tuli jopa normi. Syntyi uusi harrastelijoiden, tuntijoiden ja keräilijöiden ryhmä, joka oli kiinnostunut musiikin ilmaisullisuudesta. Sen myötä syntyi mm. soitinmusiikki, ja ajatus ”taiteesta taiteen vuoksi” myös musiikin alalla. LUVYhteiskunnan jakaantuminen synnytti monia rinnakkaisia musiikkikulttuureita. Kirkko jakaantui eri kirkkokuntiin, joiden opillista eroavuutta ilmensi sekä käytetty musiikki että suhde musiikkiin. Maallisen musiikin funktiot olivat sidoksissa yhteiskunnan sosiaaliseen rakenteeseen ja musiikkielämä piti osaltaan yllä valtarakenteita. Hoveissa suosittiin mm. näyttämöllisiä intermezzoja ja madrigaaleja. Kansa soitti ja lauloi enimmäkseen korvakuulolta mm. tansseja ja muuta ”kansanmusiikkia”. LUV   
Esityspaikat, akustiset tilat Arkkitehtuurin uudet ihanteet ilmenivät mm. Masaccion ja Brunelleschin suunnittelemissa rakennuksissa, ja kirkkojen sisätiloista rakennettiin pienempiä. Julkisiin tiloihin ja rakennusten käyttötarkoituksiin kiinnitettiin suurempaa huomiota, ja näin esimerkiksi pihapiireistä sai muuntelemalla tehtyä esitystiloja. Antiikin roomalaisten näytelmien uusintaesitykset alkoivat 1460-luvulla, ja innostus levisi Napolista Venetsiaan. Teatteritaloja oli kuitenkin harvassa, joten esityksiä varten rakennettiin lavoja ja katsomoita soveliaisiin paikkoihin, kuten pihoille, markkinakentille tai suuriin juhlasaleihin. LUVHovien halu järjestää loisteliaita juhlia yhdistyi kasvavaan teatteri-innostukseen. Näin heräsi kiinnostus teatteritalojen rakentamiseen sekä näyttämökoneistojen ja valaistusratkaisujen kehittämiseen. Ennen teatteritalojen rakentamista esitysten tapahtumapaikkana saattoi olla palatsin tai luostarin piha, ja korotettuja lavoja saatettiin rakentaa myös markkinapaikoille, juhlasaleihin tai raatihuoneisiin, Englannissa myös kylien nurmikentille. Falnderissa oli kaupunkijuhlia ulkoilma. Tanssi- ja kirkkomusiikkeineen. Kirkkomusiikkia kuultiin edelleen kirkoissa ja luostareissa, kulkueita saattoi kierrellä kylillä ja kaupungeissa. LUVKirkot ja hovien suuret salit olivat yhä suuremman merkityksen saavien teattereiden ohella kirkollisen ja maallisen ylimystön maun mukaan sävelletyn musiikin esityspaikkoja. Teatterit olivat kaikkialla aateliston ylläpitämiä, joten torit, majatalot ja ulkotilat olivat kansan suosimia musiikin esityspaikkoja. Koko kaupungin käsittävät juhlat toivat korkeakulttuurin, hovien musiikin soitinversioineen tavallisen kansan kuultavaksi. Kauppiasluokan kotimusisointi nosti kaupunkikodit uusiksi musiikin esityspaikoiksi. LUV