FI | EN |

Takaisin

Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki

Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Musiikin käyttötavat ja -yhteydet
Aikakausi: 800 eaa.-400 jaa. Antiikki

800-480 eaa. Arkaainen kausi 480-330 eaa. Klassinen kausi 330-30 eaa. Hellenistinen kausi 30 eaa.-400 jaa. Rooman keisariaika
Instituutiot ja funktiot Vaikka musiikkia ei ollut nykyisessä, itsenäisessä muodossaan, se kuului olennaisena osana juhliin sekä kasvatukseen ja palvontamenoihin. Spartalaisille musiikki oli keskeinen nimenomaan kasvatuksessa, mutta Ateenassa se liittyi muuhunkin elämään. Musiikkia esitettiin ensin runonlaulajien, sitten kuorojen (dityrambikuoro) toimesta, kuoroesityksiin kuului tanssi ja runonlausunta. Lyriikan kukoistuksen aikana (600–400 eaa.) soololaulajat säestivät laulurunoutta lyyralla, ja kuorojen esiintyminen liittyi tragedioiden ja muiden näytelmien esittämiseen. LUVLyriikan kukoistus (600-400 eaa.) vaihtui näytelmän suosioon, ja vanhat lyriikan lajit jäivät vähitellen pois käytöstä. Musiikki ja sen käyttö ”maallistui” mutta samalla musiikki itsenäistyi omaksi taiteenlajikseen mm. Platonin dialogeissa. Sointimusiikki tuli osaksi kansanjuhlia, mutta kasvatuksessa hyväksi katsottu musiikki ja sen soittaminen säilyi sivistyksen kulmakivenä. Musiikkiin liittyvä haltioituminen oli osa niin teatteri- kuin hautajaismenoja, ja edelleen myös jumalten palvontamenoja. LUVKosmopoliittinen, maallistunut ja monien valloitettujen alueiden tapoihin sovitettu näyttämötoiminta oli valtiollisten seremonioiden ja jumalten palvontamenojen lisäksi keskeinen musiikin käyttöyhteys. Yhteiskunnallisesti vaikuttava kasvatuksellinen funktio väistyi draaman, musiikin ja tanssin yhdistävässä musikessa taka-alalle yksittäisiä alueellisia poikkeuksia, mm. Etelä-Italiaa lukuun ottamatta. LUVTeatteritiloissa esitettiin draamojen sijaan gladiaattoritaisteluita tai säilytettiin lavasteita. Näissä, kuten valtiollisissa rituaaleissa, kulkueissa ja muissa juhlissa musiikki oli lähinnä erilaisia merkkitoitotuksia. Yleisön tiedetään pitäneen kitharan säestämästä laulusta, ja tähtiesiintyjät olivat palvottuja tähtiä. Laulukilpailut ovat suosittuja viihdetapahtumia. LUV  
Esityspaikat, akustiset tilat Musiikki oli erottamattomasti läsnä kreikkalaisten elämässä. Jumalten palvontamenoihin liittynyttä musiikkia saatettiin esittää palvontapaikoilla, kuten veriuhria varten pystytettyjen alttarien äärellä, esi-isiltä perittyjen riittien mukaisesti. Suurissa uskonnollis-valtiollisissa juhlissa, joita järjestettiin myöhemmin uhripaikoista kehittyneissä amfiteattereissa useita kuukausittain, musiikin esittäminen tapahtui myös kilpailujen (agones) muodossa. Kilpailujen ohessa mm. Dionysoksen kunniaksi järjestettiin kulkueita, joissa komos- (komedia-) kuorot levittäytyivät kaduille ja teille. LUVUskonnollis-valtiollisten juhlien perinne suurine kilpailuineen jatkui. Uhripaikoista kehittyi amfiteattereita, suurimpiin mahtui jopa 15 000-20 000 katsojaa. Niistä on löydetty resonaattorin tavoin toimivia, katsomon istuinrivien päihin upotettuja ruukkuja, jotka voimistivat esittäjien ääntä. Maalis- ja joulukuussa vietetyt juhlat sisälsivät useita päiviä kestäviä teatteriesityksiä. Musiikinopetus puolestaan tapahtui pääsääntöisesti opettajien kodeissa. Vapaat kansalaiset soittivat ainoastaan yksityisesti kodeissaan, mutta mm. symposiumeissa esiintyi muusikko-orjia. LUVKreikkalainen kulttuuri levisi laajalle, ja attikalainen teatteri sovitettiin yhteen paikallisten tapojen, kansanviihteen ja yleisön kiinnostuksen kanssa. Amfiteattereiden, katujen ja torien ohella voidaan olettaa olleen monenlaisia kiertelevien teatteriryhmien esityspaikkoja. Samalla vanhoja teatterirakennuksia ”nykyaikaistettiin” kunnes ne lopulta ”roomalaistuivat”. LUVSuuret yleisöjoukot kokoontuivat kilpailuareenoiksi muutettuihin amfiteattereihin, kaupunkien teatteritaloihin sekä katujen ja torien varrelle triumfeja ja kulkueita seuraamaan. Temppeleiden uskonnollisissa kulteissa tanssi ja musiikki olivat tärkeitä. LUV