FI | EN |

Takaisin

Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki

Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Soittimet, laulu ja kokoonpanot
Aikakausi: 1910 Moderni

1890-1910 Impressionismi, symbolismi 1900-1920 Ekspressionismi 1920-1945 Uusklassismi ja -barokki 1945-1965 Sarjallisuus 1965Jälkisarjall., minimalismi, pluralismi
Soittimet Sointiväriä ilmaisukeinona painottava musiikki perustui uusille soitinyhdistelmille niin orkesteri- kuin kamarimusiikissa. Pianomusiikkinsa tulkitsijaa Debussy kehotti ”unohtamaan, että pianossa on vasarat”. Eksoottiset musiikkityylit ja soittimet, kuten espanjalainen canto jondo tai gamelanorkesterin lyömäsoittimet, innoittivat säveltäjiä jäljittelemään soittimia ja soittotapoja perinteisin taidemusiikin soittimin. LUVSoittimistossa ei tapahtunut suuria muutoksia, vaikkakin aikalaiskokeiluja oli tavattoman paljon futuristien hälysoittimista dadaistien tekniikan ihailuun ja sähköisten soittimien rakentamisyrityksiin. Kiinnostus jazzmusiikkiin vaikutti mm. puhaltimien monien muunnoksien syntyyn. LUVEnsimmäiset sähköiset soittimet, kuten theremin ja ondes martenot, aloittivat 1900-luvun kuluessa kiihtyvän sähköisten soittimien suosion taidemusiikin ja aivan erityisesti viihde- ja populaarimusiikin parissa. Myös ääninauhan käyttäminen säveltämisen pohjana johti uuteen tapaan ajatella musiikkia äänikompositiona vailla soittimia tai tietoa äänilähteestä. Saksofoni tuli suosituksi jazzyhtyeissä, ja vibrafoni otettiin käyttöön orkesterimusiikissa. LUVPerinteisten soittimien lisäksi konserttisaleissa soivat elektroniset äänentoistolaitteet. Uusilla soittotavoilla perinteisillä soitimilla tuotettiin uusia sointivärejä ja sonoriteetteja (esim. preparoitu piano). LUVLänsimaisessa musiikissa otettiin mukaan myös eksoottisia soittimia. Vanhoista soittimista valmistettiin kopioita ja niitä käytettiin sekä vanhan että uuden musiikin parissa. Tietokone ja syntetisoijat kehittyivät nopeasti ja toivat uusia äänimaailmoja säveltämisen piiriin. Avantgardistisissa kokeiluissa soittimina saatettiin käyttää mm. tarve-esineitä tai metsien risuja. LUV 
Soitinrakennus Soitinrakennus jatkui Ranskassa vilkkaana, mutta pianojen vienti supistui suuresti. Vain Erard ja Pleyel säilyttivät arvostetun asemansa. Sen sijaan Cousenon, Selmer ja Buffet jatkoivat kannattavaa puhaltimien rakentamista. LUVUusi teknologia kiinnosti soitinrakentajia perinteisten, standardoituneiden soittimien parantelun ohella. 1920-luvulla rakennettiin ensimmäiset oskillaatiota hyödyntävät sähköiset soittimet, kuten theremin ja ondes martenot, sekä esiteltiin sähköinen äänen tallennusmenetelmä. LUVSoitinrakennus on kautta historian ollut jatkuvan muutoksen alainen, kun kulloistakin uutta teknologiaa on sovellettu soittimien rakentamiseen ja materiaaleihin. 1900-luvun alkupuoliskon innovaatiot liittyvät jo standardoituneiden soittimien äänenvoimakkuuden, -keston ja hallinnan parantamiseen mm. rakennusmateriaalien ja pienten rakenteellisten uudistusten avulla. Sähköisten soittimien ja äänentallentamisen kehitys oli kiivasta, ja jazz toi uusia muunnelmia vaski- puupuhaltimiin ja lyömäsoittimistoon. LUVSoittimet rakennettiin vielä perinteiseen tapaan käsityönä, mutta soitinrakennuksen teollistuminen toi halpoja soittimia mm. opetuskäyttöön. Elektroniset soittimet, kuten sähkökitara, tulivat markkinoille. LUVErilaiset akustisten ja sähköisten mahdollisuuksien yhdistelmät ovat kiinnostaneet soitinrakentajia ja soittajia. Tekniikan mahdollisuuksia hyödynnetään myös perinteisessä soitinrakennuksessa esim. käyttämällä uusia materiaaleja, kuten hiilikuitua. LUV 
Äänityypit Äänityypeissä ei ajanjaksona tapahtunut suurta muutosta. LUVÄänityypit ovat samat kuin edeltävissä ja rinnakkaisissa kausissa. LUVÄänityyppien jaottelu säilyi pääpiirteissään ennallaan. Jazz ja blues, puhelaulu, teatteri ja siellä erityisten äänenkäyttötapojen käyttö tosin laajensivat perinteistä taidelaulua, samoin jossain määrin myös kiinnostus kansanmusiikkiin. LUVPerusäänityypit olivat samat kuin edeltävissä kausissa. Uusi virtuoosisuus ja teatterimaisuus edellyttivät kuitenkin laulajilta hyvin laaja-alaista äänenkäytön hallintaa. LUVÄänityypit ovat samat kuin edeltävissä kausissa. Teatteri-ilmaisun lisäksi laulajilta saatetaan edellyttää eri musiikkityyleille tyypillisen äänenkäytön hallintaa. LUV 
Esitystavat ja -käytännöt Impressionismissa musiikin sointi itsessään on keskeisesti huomion kohteena, ja siksi suuntaus vaikutti myös soittotapoihin: balanssi, resonanssi, atakki, nyanssointi ja muut sointia luovat elementit korostuvat. Pianismi liittyy ranskalaiseen koulukuntaan ja Chopiniltä periytyvään pianistiseen otteeseen, ja mélodien tulkinnassa pyrittiin emotionaalisen distanssin kautta tavoittamaan ilmaisun interpersoonallisuus / universaalisuus. LUVSchönbergin puhelaulu, Sprechgesang, loi 1800-luvun melodraamojen puheilmaisusta uudenlaisen ekspressiivisen ilmaisun muodon. Vaikka osa aikalaismuusikoista piti ekspressionistien, erityisesti Schönbergin, sävellyksiä mahdottomina esittää, ovat ne myös saaneet asiantuntevan ja perehtyneen esittäjistön puolelleen. Kauden teosten esittämisessä on myös tapahtunut muutoksia mm. soinnillisuuden suhteen, kuten esim. Boulez’n eri vuosikymmeninä johtamat levytykset osoittavat. LUVVanhat äänitteet osoittavat selvästi tulkinnan ja esityskäytäntöjen erityisyyden mm. tempojen, balanssin ja fraseerauksen osalta. Laulajien, jousien ja orkestereidenkin portamento on vielä yleinen ilmaisukeino. Myös uusia soittotapoja, mm. klusterit, preparoinnit, puupuhaltimissa erityiset kielitykset yms. otettiin käyttöön. Atonaalisuus ja dodekafonia saivat soittajat pohtimaan musiikkia ja esittämistä eleinä. Jazz ja blues toivat myös uusia piirteitä esittämiseen. LUVRomanttisen esittämisperinteen katsotaan katkenneen suunnilleen toiseen maailmansotaan. Vanhan musiikin esittämiskäytännöt kiinnostivat toistaiseksi vain hyvin harvoja esittäjiä (Kirkpatrick, Leonhardt, Harnoncourt). Uudet sävellykset vaativat esittäjiltä erikoistumista, ja uudella tavalla nuottien mukaista ja täsmällistä tulkintaa. Äänitteet olivat omiaan yhdenmukaistamaan esittämisen perinnettä. LUVHistoriallisesti informoitunut esittämiskäytäntö sai kasvavan suosion muusikoiden keskuudessa. Muutenkin muusikot toisaalta erikoistuivat, mutta aivan viime aikoina on mm. muusikoiden koulutuksessa kiinnitetty erityistä huomiota laaja-alaisuuteen ja kykyyn kommunikoida ympäröivän yhteiskunnan kanssa niin taiteilijoina kuin opettajina. LUV 
Esityskokoonpanot Orkesterimusiikissa uudet, kokeilevat ja joskus lähes kamarimusiikilliset kokoonpanot syrjäyttivät 1800-luvun valtaviksi paisuneet orkesterit. Tyypillistä oli melodisen (solistisen) materiaalin hajauttaminen kaikille soittimille. Kamarimusiikkikokoonpanot olivat perinteisiä, näyttämömusiikissa samoin. LUVErityisesti kamarimusiikissa esityskokoonpanot monipuolistuivat. Massiiviseksi paisuneen orkesterin tilalle tuli mm. Webernin sävellyksissä hyvinkin säästeliäät kokoonpanot. Kiinnostus puu- ja vaskipuhaltimia sekä ihmisääntä kohtaan johti paitsi uusiin kokoonpanoihin, myös uusien soitto- ja laulutapojen kokeiluun. LUVSoitinten ennakkoluuloton yhdistäminen oli tyypillistä aikakaudelle, tästä on esimerkkinä mm. Hindemithin tuotanto. Pienet, kamarimusiikilliset kokoonpanot olivat suosittuja myös teatterimusiikissa, ja lyömäsoitinten, puhaltimien ja harvinaisempien soittimien kuten celestan solistinen käyttö ilmensi osaltaan ajan kiinnostusta sointiväriin. LUVPerinteiset soittimet ja soitinkokoonpanot ovat hallitsevina konserttimusiikissa. Lyömäsoitinten merkitys kasvaa. Elektroninen musiikki soitettiin ääninauhalta äänentoistolaitteiden avulla. LUVPerinteisten sinfonia- ja kamarimusiikkikokoonpanojen rinnalle ja niihin yhdistyneinä elektroniset soittimet laajensivat sointikuvaa. Tietokone- ja elektronista musiikkia, jossa äänilähde ei ole tunnistettava ja nimettävissä oleva, kutsutaan akusmaattiseksi musiikiksi. Kansan- ja maailmanmusiikkisoittimien ohella musiikin ääniksi saatettiin valita mitä vain, aina äänisynteesin avulla tuotettuihin sointeihin ja konkreettisiin ääniin saakka. LUV