FI | EN |

Takaisin

Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki

Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Soittimet, laulu ja kokoonpanot
Aikakausi: 1750-1800 Klassismi

1720-1770 Rokokoo, galantti 1740-1790 Empfindsamkeit, Sturm und Drang 1770-1800 Klassismi 1800-1830 Myöhäisklassismi
Soittimet Fortepiano kehittyi ajanjakson edetessä, ja kosketukseltaan cembaloa herkempä klavikordi oli suosittu. Varhaisimmat maininnat klarinetista ovat peräisin tältä kaudelta. Vaski- ja puupuhaltimissa oli vähän jos ollenkaan läppiä Viulu, alttoviulu, huilu, harppu, lasiharmonikka, viola ja baryton oli hovien suosikkisoittimia. Mekaanisten soittimien (Flötenuhr, soittorasiat, linnut) kulta-aika alkoi. Mekaaniset soittimet olivat suosittuja ylimystön lahja-esineitä, ja niistä on voitu thedä arvokkaita päätelmiä ajan esityskäytänteistä (tempot jne). LUVFortepiano syrjäytti cembalon ja sello gamban. Klarinetti tuli orkestereihin Mannheimin myötä. Vaski- ja puupuhaltimissa oli vähän jos ollenkaan läppiä, ja monista puhaltimista oli käytössä nykyistä enemmän muunnoksia. Viulu ja alttoviulu olivat suosittuja, samoin huilu, harppu, lasiharmonikka, viola ja baryton. Myös mm. mandoliinia soitettiin paljon ja sille sävellettiin jopa konserttoja. Urut liittyivät vielä ensisijaisesti kirkkomusiikkiin. Myös mekaaniset soittopelit (soittorasiat, Flötenuhr) olivat säveltäjien suosiossa. LUVFortepiano syrjäytti cembalon ja sello gamban. Klarinetti tuli orkestereihin Mannheimin myötä. Vaski- ja puupuhaltimissa oli vähän jos ollenkaan läppiä, ja monista puhaltimista oli käytössä nykyistä enemmän muunnoksia. Viulu ja alttoviulu olivat suosittuja, samoin huilu, harppu, lasiharmonikka, viola ja baryton. Myös mm. mandoliinia soitettiin paljon ja sille sävellettiin jopa konserttoja. Urut liittyivät vielä ensisijaisesti kirkkomusiikkiin. Myös mekaaniset soittopelit (soittorasiat, Flötenuhr) olivat säveltäjien suosiossa. LUVSoittimien kirjo kasvoi. Klarinetit, trumpetit ja pasuunat tulivat käyttöön joka orkesteriin, ja piccolo, englannintorvi, bassoklarinetti, kontrafagotti, tuuba, harppu sekä lyömäsoittimet laajensivat orkesterin sointipalettia. Mandoliinia soitettiin kitaran ohella vielä harrastelijoiden keskuudessa, mutta pianosta tuli ylivoimaisesti suosituin kotisoitin. Arpeggione, octobasso, serpentti ja lohikäärmepäinen, fagottia muistuttava bassotorvi ovat esimerkkejä nyttemmin pois käytöstä jääneistä soittimista. LUV  
Soitinrakennus Cristoforin työ koskettimien ja vasarakoneiston yhdistämisessä oli jo tuottanut ensimmäiset fortepianot, ja mekanismin parantuessa (Silbermann) soitin syrjäytti cembalon salonkien soittimena. Ranskalainen ja italialainen cembalo kilpalilivat suosiosta, mutta puupuhaltimien (oboet, fagotit, säkkipillit ja huilut) rakentajana Ranska oli johtava maa. Viuluja rakennettiin monissa maissa. Ranskan aateliston suosimalla harpuilla saatettiin jo soittaa muutamia kromaattisia säveliä. LUVSoitinrakennus oli kiihkeää, ja monet säveltäjät tekivät yhteistyötä soitinrakentajien kanssa soitinten äänellisten ja teknisten ominaisuuksien kehittämiseksi. Kuuluisia fortepianonrakentajia olivat mm. Stein, Silbermann, Broadwood ja Clementi sekä Erard. Oboeen lisättiin oktaaviläppä, käyrätorvi muuttui monipuolisemmaksi ja helpommaksi soittaa (inventiorakenne; Hampel) ja ensimmäiset metallihuilut rakennettiin. Soitinrakennuksen kokeilut synnyttivät joskus muotoja, jotka ovat jääneet pois käytöstä (esim. fortepiano seitsemällä pedaalilla). LUVSoitinrakennus oli kiihkeää, ja monet säveltäjät tekivät yhteistyötä soitinrakentajien kanssa soitinten äänellisten ja teknisten ominaisuuksien kehittämiseksi. Kuuluisia fortepianonrakentajia olivat mm. Stein, Silbermann, Broadwood ja Clementi sekä Erard. Oboeen lisättiin oktaaviläppä, käyrätorvi muuttui monipuolisemmaksi ja helpommaksi soittaa (inventiorakenne; Hampel) ja ensimmäiset metallihuilut rakennettiin. Soitinrakennuksen kokeilut synnyttivät joskus muotoja, jotka ovat jääneet pois käytöstä (esim. fortepiano seitsemällä pedaalilla). LUVUusien sointien etsiminen konkretisoitui paitsi sävellyksissä, myös vireässä soitinrakennuksessa. Uusia soitinkeksintöjä olivat mm. ofikleidi, tuuba ja saksofoni. Pianosta kehitettiin kotioloihin sopivia pystymalleja, ja Broadwood loi Beethovenin kanssa yhteistyössä ”oikean una cordan”. Walter, Graf, Erard, Pleyel ja Bösendorfer olivat arvostettuja pianonrakentajia. Innovaatiot puhaltimien läppämekanismissa ja muussa rakenteessa olivat merkittäviä. Soittimien ulkonäköön kiinnitettiin myös huomiota ja niistä saatettiin tehdä hyvin koristeellisia. LUV  
Äänityypit Bel canto -perinne oli kukoistava, ja aikakaudella elivät kaikkien aikojen kuuluisimmat kastraatit , mm. Farinelli. Kastraattien laulutyylin vaikutus uuden melodisen tyylin ja dynamiikkaa hyödyntävän soitinmusiikin syntyyn oli merkittävä. Vakiintuneet äänityypit ja -alat sopraano (erilaisine lisämääreineen), altto, tenori ja basso olivat edelleen vokaalimusiikin säveltäjillä lähtökohtana, mutta näistä perusfakeista tunnettiin useita muunnoksia. LUVVakiintuneet äänityypit ja -alat sopraano (erilaisine lisämääreineen), altto, tenori ja basso olivat lähtökohtana vokaalimusiikin säveltäjillä. Näistä perusfakeista tunnettiin useita muunnoksia. Bel canto -perinne oli vielä voimakas. Kastraattilaulajien vähetessä naiset lauloivat oopperoissa ns. housurooleja. LUVVakiintuneet äänityypit ja -alat sopraano (erilaisine lisämääreineen), altto, tenori ja basso olivat lähtökohtana vokaalimusiikin säveltäjillä. Näistä perusfakeista tunnettiin useita muunnoksia. Bel canto -perinne oli vielä voimakas. Kastraattilaulajien vähetessä naiset lauloivat oopperoissa ns. housurooleja. LUVOopperaroolien mukaisia äänityyppejä sopraano (g-cis3), mezzosopraano (g-b2) , altto (f-f2), tenori (c-c2), baritoni (c-as2) ja basso (E-e1) eriteltiin tarkemmin italian- tai saksankielisin termein. Vaikka 1900-luvulla äänet jaoteltiin lyyriseen ja draamalliseen, jatkui bel canto -perinne myös liedmusiikissa. Gilbert Duprez esitteli täysjänteisen korkean C:n, mikä myöhemmin Wagnerilla ja verismin aikaan johti draamallisen ääni-ihanteen syntyyn. Kuoro-ohjelmisto perustui jakoon SATB. LUV  
Esitystavat ja -käytännöt Galantti tarkoittaa paitsi sävellysten tyyliä, myös esittämisen ja äänen tuottamisen tapaa. Sille oli luonteenomaista pyrkimys luonnollisuuteen vanhan polyfonisen tyylin paatoksellisuuden sijaan. Ornamentaatio oli sekä rokokoon että galantissa musiikissa kevyttä, mutta se saattoi olla myös runsasta (Quantz, Fredrik Suuri, G. Benda). Dominanttiteholle trilliin päättyvien kadenssien improvisoiminen levisi ajanjaksolla Italiasta muuhun Eurooppaan. LUVKoska ajan soittimilla oli voimakas äänen aluke ja nopeammin sammuva ääni, soitossa korostuivat rikas artikulaatio ja agoginen ilmaisu historiallisesti myöhemmän, jatkuvan legatolinjan sijaan. Dynaamisten vaihteluiden esiintuominen liittyi musiikin ilmaisullisuuteen, ja säveltäjien määrittämä crescendo ja diminuendo olivat ajan uutuuksia. Mm. kadensseissa, fermaateissa ja preludeissa improvisointi oli yleistä LUVKoska ajan soittimilla oli voimakas äänen aluke ja nopeammin sammuva ääni, soitossa korostuivat rikas artikulaatio ja agoginen ilmaisu historiallisesti myöhemmän, jatkuvan legatolinjan sijaan. Dynaamisten vaihteluiden esiintuominen liittyi musiikin ilmaisullisuuteen, ja säveltäjien määrittämä crescendo ja diminuendo olivat ajan uutuuksia. Mm. kadensseissa, fermaateissa ja preludeissa improvisointi oli yleistä LUVVasta äänitteiden myötä on mahdollista tutkia autenttisia soivia käytänteitä, mutta vertaamalla 1800-luvun lopun äänitteitä 1800-luvun alun soitto-oppaisiin ja kuvauksiin voidaan kuitenkin tehdä oletuksia niistä esityksen piirteistä, joita nuottikirjoitus ei avaa. Tällaisia ovat mm. soinnin, agogiikan, dynamiikan ja fraseerauksen kysymykset, esimerkiksi laulajien portamento ja mezza di voce tai pianistien pedaalinkäyttö. LUV  
Esityskokoonpanot Pienet soolo- tai kamarimusiikkikokoonpanot olivat erityisen suosittuja, aivan erityisesti viulun, huilun tai sellon ad libitum säestämä klaveerimusiikki. Puhaltimia, jousi- ja kosketinsoittimia yhdisteltiin vapaasti, mutta myös soitinperheittäin triosonaateissa ja muussa kamarimusiikissa. Ranskalaisessa musiikissa erityisesti puhaltimia käytettiin yhtyemusiikissa paljon. Soitinkokoonpanoissa hoveissa esiintyi hoviväkeä kuninkaita myöten. Kirkkomusiikissa esittäjistö koostui kuoroista, solisteista, soitinyhtyeistä ja urkureista. LUVOrkesterikokoonpanoksi vakiintui vahva jousisektio (à 4 tai 5, esim. 16+4+4), 2 huilua, oboeta, fagottia ja käyrätorvea sekä patarummut. Kokoonpanot vaihtelivat, joissain teoksissa saattoi olla osuudet klarineteille, trumpeteille ja pasuunoille. Jousikvartetti vakiintui, samoin pianotrio. Pianosonaatti kehittyi ”ad libitum-sonaateista”, ja se sai suuren suosion. Pianosäestyksisiä sonaatteja yhdelle soolosoittimelle sävellettiin paljon. Konsertoissa solistina oli yleisimmin yksi mutta joskus kaksi tai jopa useampia soittimia. LUVOrkesterikokoonpanoksi vakiintui vahva jousisektio (à 4 tai 5, esim. 16+4+4), 2 huilua, oboeta, fagottia ja käyrätorvea sekä patarummut. Kokoonpanot vaihtelivat, joissain teoksissa saattoi olla osuudet klarineteille, trumpeteille ja pasuunoille. Jousikvartetti vakiintui, samoin pianotrio. Pianosonaatti kehittyi ”ad libitum-sonaateista”, ja se sai suuren suosion. Pianosäestyksisiä sonaatteja yhdelle soolosoittimelle sävellettiin paljon. Konsertoissa solistina oli yleisimmin yksi mutta joskus kaksi tai jopa useampia soittimia. LUVOrkesterin koko kasvoi (á 23:een), puupuhaltimet saivat monipuolisempia tehtäviä ja erityisesti vaskipuhaltimien merkitys kasvoi niiden kyetessä tuottamaan koko kromaattisen asteikon. Äänenvoimakkuuden ja sointivärin mahdollisuudet kasvoivat, ja jousien suurempi lukumäärä mahdollisti melodian soittamisen voimakkaammin. Näin säestykset monipuolistuivat. Myös jousien ”hiljainen” käyttö oli uutta. Pianosäestyksisen yksinlaulun suosio kasvoi, muutoin klassismin kokoonpanot olivat edelleen vallitsevia. LUV