FI | EN |

Takaisin

Kokoelma:Länsimainen taidemusiikki

Kirjoittajat: Leena Hyvönen (LH) ja Leena Unkari-Virtanen (LUV), Minna Hovi (MH)
Teema: Yleisilme
Aikakausi: 1420-1600 Renessanssi

1420-1470 Varhaisrenessanssi 1470-1530 Täysrenessanssi 1530-1620 Myöhäisrenessanssi
Poliittinen historia Katolisen kirkon sisäisen suuren skisman, kahden paavin valtataistelun päätyttyä kirkon arvovalta oli kärsinyt, ja kirkon vallankäyttö – varainkeruu, inkvisitio ja korruptio – herätti vastustusta. Satavuotinen sota päättyi Englannin voittoon, mutta se menetti kiistan kohteena olleet alueensa Ranskassa. Suurten löytöretkien ja niihin liittyneiden aluevaltausten myötä alkoi Euroopan siirtomaavallan aika. Monet tärkeät kauppareitit muuttuivat vesireiteiksi. LUVRuusujen sota (1455-85) toi Tudorit valtaan. Henrik VII ryhtyi lujittamaan suhteita Manner-Eurooppaan mm. tyttäriensä avioliittojen ja vilkkaan kulttuurinvaihdon avulla. Saksa ja Italia koostuivat pienistä murre- ja ruhtinaskunnista. Ranskan valta heikkeni, Espanjan ja Burgundin hovit voimistuivat. Habsburgien Kaarle V:n kaudella Pyhä Saksalais-Roomalainen keisarikunta laajeni ”niin suureksi ettei aurinko koskaan laskenut”, mutta valtakunnan kokonaisuus oli erittäin hatara. Turkkilaiset etenivät Wienin rajoille asti. LUVYhteiskunnan jyrkkä luokkajako keskitti vallan harvoille. Kuninkaat pyrkivät määräämään niin maallisen hallinnon, uskonkysymysten kuin sodankäynnin ongelmien ratkaisut. Sodankäynti tehostui mm. pistoolien käytön myötä. Julmat ja veriset uskonsodat (vuodesta 1546 pitkälle 1600-luvulle) koskettivat lähes kaikkia eurooppalaisia. Turkki valtasi Kaakkois-Euroopan Habsburgien hallitseman Itävallan rajoille saakka. Vahvat ja vauraat hovit tukivat taiteita ja tekivät siitä vallan tunnusmerkkejä. LUV   
Sosiaalihistoria Hoveista tuli kukoistavia taiteen ja kulttuurin keskuksia, joihin feodaalirakenteen tuottama vauraus kerääntyi. Renessanssiruhtinas tai -ruhtinatar käytti yhteisössään oikeudellista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista päätäntävaltaa, ja lisäsi hovinsa arvovaltaa tukemalla taiteita ja tieteitä. Käsityöläiset ja kauppiaat muodostivat kaupunkien keskiluokan. Kisällit, talonpojat ja maaorjat olivat alin luokka. Kirjurit ja muut oppineet kävivät usein keskenään kirjeenvaihtoa ja kehittivät uutta humanistista kuvailemisen taitoa. LUVKaupunkeihin syntyi manufaktuureja ja näihin palkattiin työväkeä. Kaupungeissa hallintovalta oli ylimyksillä, jotka verottivat vaurasta kauppiaiden ja käsityöläisten keskiluokkaa rankasti. Köyhin väestönosa, työläiset ja kisällit, elivät niukan toimeentulon varassa. Feodaaliruhtinaiden vaatimukset kurjistivat maaseudun talonpoikia, jotka ryhtyivät varsinkin Saksassa kapinoimaan. Kapinat tukahdutettiin ja niihin osallistuneita rankaistiin julmasti. LUVLuokkajaon lisäksi ihmisten arkielämään vaikutti kirkon jakaantuminen ja uskonnollisen elämän kiihkeä kuohunta. Uskonkysymykset määrittivät ihmisten arkea, jopa suhdetta musiikkiin, eikä uskonnonvapautta tunnettu. Monet kulkutaudit, kuninkaitten vaihtuminen sekä sodat tekivät yhteisöistä turvattomia, ja erityisesti poikalapset toivat turvaa perheille. Vauraiden hovien elämä, tavat ja maku vakiintuivat ja määräsivät kulttuurielämän suunnan. LUV   
Muut taiteet ja tieteet Humanismi syntyi, kun keskiaikainen kiinnostus antiikin latinankielisiin teksteihin muuttui uskoksi ihmisen mahdollisuuksiin herättää henkiin antiikin kulttuuri. Aistihavaintojen kuvaaminen yhdistettiin antiikin kulttuurin ihannointiin ja orastavaan yksilöllisyyteen. Kuvataiteessa perspektiivin kehittäminen kohtasi vielä vastustusta, ja keskiaikainen yksityiskohtiin keskittyminen näkyi vielä uuden, ihmisen kuvaamiseen keskittyvän kuvataiteen (mm. Donatello, Botticelli) rinnalla. Vanhan ajan kääntyminen renessanssiksi ilmeni ennen kaikkea taiteen ja luonnontieteiden alueella. LUVHumanistinen maailmankäsitys loi perustan luonnontieteelliselle tutkimiselle ja ihmisen maailman kuvaamiselle taiteessa. Renessanssihovien vaikutuksesta kuvataide (Rafael. Leonardo, Tizian, A.Dürer), arkkitehtuuri (Sansovino, Palladio) ja kuvanveisto (Michelangelo) kukoistivat. Humanistista kirjallisuutta, tutkielmia ja näytelmiä kirjoitettiin jo erityisesti Italiassa (Macchiavelli) ja Espanjassa. Aikakauden yleisnerot (Leonardo da Vinci) loivat Vitruviuksen ja 1400-luvun pastoraalinäytelmien laitteistoja tutkien näyttämökoneistoja draamojen esityksiin. Filosofeista Erasmus Rotterdamilainen ja Thomas More elivät tällä kaudella. LUVTäysrenessanssin kuvataiteen uhkeus vaihtui merkityksillä ja viittauksilla ladattuun manierismiin (mm. Cellini, El Greco, Parmigianino, Caravaggio). Vasarin ja Cellinin taiteilijaelämäkerrat dokumentoivat ajan näkemyksiä. Rabelais, Shakespeare ja Cervantes olivat kirjallisuuden vaikuttajia. Italiassa ensimmäiset commedia dell’arte -seurueet aloittivat esityksensä. Kopernikuksen löydöt ja anatomian kirjat kertovat tiedonintressin suuntautumisesta fyysiseen maailmaan. Harvinaisuuksia, jalokiviä, eläimiä, jopa tarujen basiliski-hirviöitä, kerättiin aarrekammioihin kokoelmiksi. Francis Baconin lausahdus ”tieto on valtaa” on peräisin tältä kaudelta. LUV   
Aikakausijako ja tyylihistoria Musiikissa on tunnistettavissa taide- ja kirjallisuushistoriaa vastaava renessanssi, jonka tunnusmerkkejä ovat uuden soinnillisen ajattelun (terssisointisuuden) läpimurto ja antiikin ethos-opin seuraaminen teksti-ilmaisun keinoin. esim. ranskalais-flaamilaisesta tyylistä. Murros musiikissa oli nopea: Tinctoris hylkäsi keskiaikaisen skolastisen musiikinteorian, ja kirjoitti v. 1477, ettei kukaan oppinut kuuntele enää 40 vuotta vanhempaa musiikkia. Englanti nähtiin uuden tyylin alkukotina, ja musiikinhistoriaa tarkasteltiin säveltäjien Ockeghem, Regis, Busnois ym, henkilöhistorian kautta. LUVTinctoris kirjoitti 40 vuotta vanhan musiikin olevan jo vanhanaikaista. Sekä uuden polyfonian ja sointitietoisuuden puolustajat (Vicentino, Galilei), vakiintuneen tyylin kannattajat että vanhan musiikin puolestapuhujat perustelivat kantaansa antiikin kirjoituksilla. Hovit olivat kaikkien taiteiden kohdalla uuden luomistyön keskuksia, musiikin teoria ja historiankirjoitus olivat yliopistollisia oppiaineita. Kirkon piirissä musiikin alkuperä nähtiin jumalasta lähtöisin olevana, ja uusi musiikki oli ongelmallista (Calvisius): miten ihminen voi kehittää mitään, mikä on olemukseltaan Jumalasta? LUV1500-luvun lopun musiikissa on jo paljon sekä ilmaisullisia että rakenteellisia piirteitä, jotka ennakoivat barokkimusiikkia. Varsinkaan soitinmusiikissa ei ole selkeää rajaa näiden tyylien välillä, ja vokaalimusiikissa tyylikauden vaihdos liittyy resitatiivin ja oopperan syntyyn. Musiikki palveli aina määrättyä sosiaalista yhteisöä, ja keskeiseksi musiikinhistoriassa on muodostunut hovitaiteen tarkastelu. Hovitaide säilyy innovatiivisena musiikkikulttuurin sarkana 1700-luvulle, aina porvariston ja subjektiivisuuden nousuun asti. LUV   
Lähteet ja niiden tulkinta Kirjapainotekniikan soveltaminen musiikkiin eteni erilaisten kokeilujen kautta 1450-luvulta lähtien, ja painotekniikan vaivalloisuuden takia suurin osa nuoteista kopioitiin vielä käsin. Valtaosa aikakauden käsikirjoituksista on peräisin Italiasta ja Saksasta, monista kirjallisuudessa tunnetuista musiikin keskuksista (Rooma, Cambrai) ei ole säilynyt käsikirjoituksia. Yksinkertainen notaatio ja siirtyminen pergamentista paperiin mahdollistivat uuden musiikin nopean ja laajamittaisen kopioimisen. Joidenkin säveltäjien, kuten Dufayn, tuotannosta on säilynyt huomattavan suuri käsikokoelma. Tekstien ymmärtämisen edellytyksenä pidetään teoreetikon taustan tuntemista. LUV1470-luvulta lähtien erityisesti kirkollista musiikkia painettiin jo runsaasti. 25:sta kaupungista tunnetaan 66 kirjapainoa, jotka painoivat messusävelmistöä, mutta painaminen vaati vielä kaksi painokertaa. Sävellysten kopioimisesta käsin kehittyi uuden notaation ja paperin käytön myötä nopea ja tehokas musiikin jakamisen tapa. Käsikirjoituskokoelmissa on vokaalimusiikin lisäksi joko selvästi instrumentaalista musiikkia, tai musiikkia, josta sanat puuttuvat kokonaan tai niistä on vain pieni viite. Myös teoreettisia kirjoituksia on runsaasti (Tinctoris, Listenius, Dressler jne). LUVSekä vokaalimusiikin että soitinmusiikin käsikirjoituksia ja painettuja nuotteja on säilynyt runsaasti, samoin kuin kirjoituksia musiikin olemuksesta, teoriasta, säveltämisestä, viritysjärjestelmistä ym. Näistä käy ilmi myös ajan hengen mukainen kiinnostus antiikin ajatuksiin ja musiikkielämään. Antiikin musiikista tehtiin jopa kuvitteellisia toisintoja, joita on mielenkiintoista verrata nykyajan tulkintoihin. Kirjalliset tapa- ja muut kuvauksen saattavat tarjota tarkkojakin yksityiskohtia, vaikka ne eivät kata koko sosiaalista kirjoa. LUV